Varsinainen ”toimittajatyö” kohdallani oli 1989-1993. Jos puhutaan mainoksien tekemisestä radioille, aikajanaa voi laajentaa muutamia vuosia puoleen/toiseen.
Olin musiikkitoimittajana Aamulehti-yhtymän omistamassa Radio Tampereessa. Puolipäiväinen työni oli sinne aluksi musiikkityylien kokonaisuuksien valinta ja sen sektorin kaventaminen, oletettuun kuuntelijaryhmään. Myöhemmin sain ohjelmatunnin, jossa haastattelin suomalaisia artisteja+bändejä.
Tässä yksi mieleen jäänyt tarina. Aika yhdelle musiikkitunnilleni oli lauantaina illansuussa. Valitsin tietenkin itse soitettavan linjan ja juttelin tarinoita aina biisien välillä. Minulla oli kuulokkeet tuolloin kokoajan korvillani ja homma eteni. Painoin keskittyneesti työtä, vaihdoin levyt nk. kahden levarin välillä vuorotellen, koska muuta järjestelmää ei tuolloin vielä ollut. Olin vetänyt juttuja koko ajan, kun studiossa tekniikan mies tuli rauhallisena juttelemaan. Hän oli käynyt ostamassa hampurilaisen ja maitopurkin ja suoritti ateriointia. Sanoi minulle: ”Joo, ei ole mitään tietoa, mikä on katkaissut lähetyksen, mutta ehkä ulosmeno aivan pian jatkuu” Olin ihmeissäni ja sanoin, että olen tässä painanut ulos normaalisti juttuja ja musaa. Tekniikan kaveri totesi rauhallisena: ”No, itse sen vain kuulit, ei kukaan muu”. Ensin hiukan sapetti, mutta sitten huvitti. Muutaman minuutin kuluttua uloslähetys avautui ja jatkoin työtäni. En kehdannut kertoa kuuntelijoille muuta kuin, että ulostulovika on nyt korjattu ja jatkoin hommaani.
Aamulehti oli palkannut toimitukseen paljon nk. toimittaja-opiskelijoita, joista useista tuli myöhemmin kansallisesti tunnettuja toimittajia esim. TV-sektorille Helsinkiin. Varsinkin heille oli hienoa informoida viihdealan tapahtumia ja tarinoita, mitä itse oli vuosien saatossa kokenut.
Tuolloin oli hienoa kertoa alan jutuista, jotka jollakin tavalla olin itse kokenut.
Nykyään ei enää tule toimittajien omia kokemus asioita alasta kuin alasta. Kaikki jutut lähes kokonaisuudessaan kerrotaan vain ja ainoastaan tapahtumista, jotka yleisesti on tiedossa päivittäin. Kuuntelijoiden kiinnostus häviää juttuihin, koska kuuntelijatkin ovat jo kerrotut asiat kuulleet ja tiedostaneet.
Paikallisradioarkisto (pääasiallinen aika 1989-2001) 