RADIO 957, VALIKOITUJA TAMPEREENKIÄLISIÄ UUTISIA 1990-LUVULTA OSA 65.

Torstai

– Kaupunkijjohtaja Jarno Rantanen ihmettelee, että Aku Ankassa sen naapurin nimi on aina Teppo Tulppu, vaikka se om monta kertaa ihan erinäkönen äijjä.

-Norjalaiset arkkeolookit om muka saanus selvillej jostakir raapustuksista vanhojen kivien kyliestä, että jo viikinkit aikonaal löysi Pohjammerestä öliyä. Mutta eihän sillä niillem mitääv virkaa olluk, kunnei ne viä sillon olluk keksiny eres myrskylyhtyä mistään öliykamiinoista puhumattakaa.

-Yks muijja tualta Pohtolasta oli kuulemma eilen aatellu yllättää ukkonsa ja teki oikeev viimetteem päälle viinilleikkeet valmiiks vähä vaillek kuureks, kus sem miäs yleensät tulee hommista. Mutta ne olikim mennyt tyäkavereittem kanssa kalialle, ja se tuli vasta yhrej jälkee.

-TV kakkonen tekee oikeev vilmialan ammattilaisten kanssa kimpassa kokoillal lastenelokuvaa Rölli- peikon kuhinat.

Ks. myös uudempia uutisia esim. täältä:https://fi-fi.facebook.com/TampereenkialisetUutiset

Ote teoksesta Olkkone ja muita tampereenkiälisiä uutisia (Radio 957, 1997)

23568729-730x411

MAAMME PAIKALLISRADIOTOIMINNAN HISTORIAA TEOKSESTA RADIO KUULUU KAIKILLE, OSA 118.

VALTAKUNNANLUPA VIELÄ PÖYDÄLLE

Vuoden 1994 toukokuun toimilupakierroksella ensimmäisen kerran kunnolla punnittiin mahdollisuus perustuu valtakunnallinen mainosradio. Todelliset vaihtoehdot luvan saajaksi näyttivät olevan MTV ja Radio Ykkönen. Toimilupakäsittelyn saatemuistiossa luki, että ”liikenneministeriön mielestä on tärkeätä, että kansalaisilla on useita vaihtoehtoisia uutiskanavia myös radiotoiminnan alueella” viitaten myönteisesti MTV Oy:n hakemukseen. Valtakunnallista toimilupaa hakivat myös Santa Claus Finland International ja Muumimaailma Oy yhdessä.

Radio Ykkönen totesi hakemuksessaan, että ”syntyneessä tilanteessa katsomme, että MTV Oy:n toiminta sekä televisio – että radiomainonnan alalla merkitsisi sellaisen monopolin syntymistä sähköisessä viestinnässä, että paikallisradiotoiminta Suomessa joutuisi kohtuuttoman kilpailutilanteen eteen”. Ykkösen valtakunnanradion ohjelmaprofiili noudattaisi suurelta osin Radio Ykkösen linjaa. Myös sen kaavaileman kanavan painopiste tulisi olemaan uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.

-Meillä oli uutistoiminta ja me olimme osoittaneet, että voimme olla se uusi valtakunnallinen kaupallinen radio, kertoi Radio Ykkösen toimitusjohtaja Markku Veijalainen.

Em. teos, kust. Radiomedia ja Into Kustannus, toim. Pentti Kemppainen, 2015

img364

OTE TEOKSESTA RADIO TULI TAKAISIN, RADIO YKKÖNEN/ RADIO ETTAN, OSA 9.

-Olemme saaneet valtavan hyvää palautetta ja kokeneet, että kuuntelijamme ovat todella ottaneet asemamme omakseen. Tämän havaitsemiseksi riittää jo yhden lähetyspäivän kymmenet puhelinsoitot ja se posti, jota lähes päivittäin saamme. Ihmiset ovat oppineet tarttumaan puhelimeen ja soittamaan ohjelmiimme – oli sitten kyseessä ajankohtaisen ohjelman puinti tai vaikkapa tietovisailu. Esimerkkinä vaikkapa tällaisesta kuuntelijakilpailusta voi mainita Piilomiehen, joka todella piiloutui jonnekin päin kaupunkia ja kertoi radiossa minkä tyyppisellä seudulla hän on. Ensimmäinen Piilomiehen löytänyt henkilö sai sitten palkinnon ja häntä haastateltiin.

-Uusimpia ideoitamme on Lapsellisten Radio – kirpputori, jonka avulla voi ostaa ja myydä lasten tavaroita pinnasängystä leluihin. Tämä on mielestäni tyypillinen kontaktiohjelma, joka toimii myös selvästi palvelevana apuvälineenä kuuntelijoille.

-Olemme toteuttaneet myös monia suoria lähetyksiä sieltä, missä ihmiset ovat. Esimerkiksi Helsingin uudesta liikekeskuksesta Forumista ja Espoon vastaavasta Galleriasta lähetimme yhden päivän ajan ohjelmaa molemmista. Espoon lähetyksessä olivat mm. mukana kaupungin korkeimmat päättäjät paneelissa, johon kuuntelijat saivat päivän aikana soitella kysymyksiään. Erilaiset avoin kanava- tyyppiset ohjelmat ovat myös jatkuvasti kuuluneet tarjontaamme.

-Erityisen kehitystyön kohteena on ajankohtaisen palvelutiedon päivittäinen välittäminen. Keskeisellä sijalla suuressa taajamassa ja sen lähiympäristössä on tietysti liikenne, josta tiedottaminen on jo meillä päivittäistä rutiinia. Myös monenlainen muu palvelutieto on osoittautunut tärkeäksi: mm. Oulunkylän tekojääradan ammoniakkipäästön yhteydessä tiedotimme välittömästi, minkä johdosta koulujen rehtorit ryhtyivät toimiin, eivätkä päästäneet oppilaitaan muutamaan välituntiin ulos. Kaukolämmön jakeluhäiriöistä olemme myös joitakin kertoja joutuneet tiedottamaan. Tässä vain muutamia esimerkkejä viranomaisten avustamisen alueelta.

Em. teos, kust. Suomen Paikallisradioliitto, toim. Jarmo Viljakainen, 1987

img312

LISTAHITTIKAPPALEIDEN ESITTÄJÄT: TALTIOINTEJA 1980- ja 1990-LUVUILTA KUUNTELULINKKEINEEN: MILJOONASADE

Ks. taustaansa ym. infoa niin toimintaansa kuin listahitteihinsä liittyen:http://wp.me/p4JzxO-ZD

1989 Veitsen valossa

1989 Vain nopeat elävät

1991 Nuoli ja väri

1992 Lelukaupan häät

1993 Hevonen ja Madonna

1994 Vieraalla maalla

1994 Käärmeenkantaja

1996 Poikapainia ja digitaalidaameja

1998 Stupido Groove

260px-Stupidogroove

 

RADIO SATAKIELI, HARJAVALTA, PINOKKIO- ÄÄNISATU VUODELTA 1992

Seuraavat sadun jaksot ovat Marketta ”Maki” Härkälän toimesta lausuttu vuonna 1992. Kuuntelulinkit jaksojen nimien jälkeen. Kiitos materiaaleista ohjelman toimittajalle.

I – VII (kesä-heinäkuu)

VIII – XIII 

XXIX

XXX

XIV – XV

XIX – XX

XXXI – XXXIV

XXXV – XXXVI      

media_xl_5353178

 

 

RADIO 957, VALIKOITUJA TAMPEREENKIÄLISIÄ UUTISIA 1990-LUVULTA OSA 64.

-Yhrellä Laukontorin torikauppiaalla oli tässä jollain kiarroksella seittemän oikeel lotossa. Mikääm muu numero ei sitten osunukkaa.

-Joku Hatampääl lääkäri oh haastettu oikeuteen. Se oli sanonuj jollekkip potilaalle, että terve, vaikka se olikin olluk kamalan kipee.

-Olkkonen oli jo kouluaikoina kuutena vuanna peräkkäin niittel luakan ainoo riimus.

-Ja sittet taas perinteiseen tapaan keskiviikon niksivinkki:

Jonsei o yhtäär rahaa ja on kauhee nälkä, niin kannattaa mennäk kauppaan naamioituneena ja väittää olevansa Elintarvikevirastosta. Ja sanoo että: ”Teirän kaupasta on valitettu, että täälä myyrääk huanoo tavaraa. Nyttet tarttis ottaav vähä näytteitä mukaaj ja viärän ne tonne laporatoorioon tutkittavaks. ”Kyä ne sev verta pelästyy, ettei ne mitäär rupeek kyseleen.

Ote teoksesta Olkkone ja muita tampereenkiälisiä uutisia (Radio 957, 1997)

CCI22042016_0002

MAAMME PAIKALLISRADIOTOIMINNAN HISTORIAA TEOKSESTA RADIO KUULUU KAIKILLE, OSA 117.

Kun valtakunnanlupaa ei näyttänyt tulevan, erilaisia yhteistyömuotoja kuitenkin harjoiteltiin laajemman kuuluvuuden saamiseksi. Radio Sata perusti yhdessä Radio Musan ja Radio Westin kanssa Viikonloppuradion, jonka lähetykset kestivät tosin vain runsaan puoli vuotta. Auran Aallot, Radio Ykkönen ja tamperelainen Sataplus olivat yhdistämässä toimintaansa entisestään. Asemilla oli yhteistä markkinointia ja Radio Ruuhkasuomi- lähetyksiä.

Tammikuussa 1994 alkoi melkoinen kuhina, kun MTV ilmaisi kiinnostuksensa valtakunnalliseen mainosradioon. Pro Radion toimitusjohtaja Leena Ryynäsen mielestä maahan mahtuisi parikin valtakunnallista mainosradiota, mutta niillä ei kuitenkaan saisi olla alueellista mainontaa. Mutta MTV…?

-MTV:llä on monopoli jo kuvapuolella, joten miksi sille pitäisi antaa sellainen myös radiossa, Ryynänen ihmetteli. Radio Cityn Christian Moustgaard karsasti niin ikään MTV:n laajentumista ääniradioon.

-Jos MTV päästetään radion puolelle, niin silloin pitää purkaa monopoli myös television puolella.

Em. teos, kust. Radiomedia ja Into Kustannus, toim. Pentti Kemppainen, 2015

200px-Satalogo

RADIO MEGA, OULU, OTTEITA LYLY RAJALAN KIRJASTA RAJALANSA KAIKELLA OSA 5.

Kontaktiohjelma

Olin ollut radiossa lähes kymmenen vuotta ja lähes päivittäin suorassa lähetyksessä. Arkipäivinä olin juontovuorossa klo 14-18. Lisäksi tein paljon viikonloppuja ja juhlapyhiä. Minulla oli myös kaksi omaa ohjelmaa ”Guuluugo guuntelen” perjantai-iltaisin ja ”Lylyn lykkimät ja pässin pökkimät” lauantaisin. Perjantain ohjelma oli nimensä mukaisesti kontaktiohjelma johon kuulijat saivat soittaa. Aiheita ei ollut rajattu mitenkään. Johtoa pitkin saattoi tulla ihan mitä tahansa koska minkäänlaista suodatinta ei ollut. Otin puhelut suoraan lähetykseen tietämättä mitä milloinkin tuleman piti. Käytin itsekin ankaraa kieltä jota ei ollut aiemmin radiossa kuultu.

Lylyn lykkimät

Lauantain alkuillan ohjelmassa kertailin viikonlopun iltapäivälehtien satoa ja annoin palaa omalla tyylilläni. Ilmoitin myös illan viihdekohteen ja pyysin halukkaita ilmoittautumaan studion numeroon musiikin aikana. Illan kierrokselle haluavista arvoin mukaan 2-3 henkilöä. Kuskina lauantain matkoilla oli lähes aina innokas valokuvaaja Markku Laine. Lähdimme toisillemme oudolla ryhmällä tapaamaan illan esiintyjiä milloin minnekin. Pisimmän reissun teimme Keski-Pohjanmaalle jossa esiintyivät sen ajan tähdet, Ville Virtasen ja Aki Raivion roolihahmot ”Aki ja Turo”. Pojat eivät meinanneet antaa millään haastattelua mutta ajoimme sinnikkäästi heidän perässään niin kauan että he antautuivat ja olimme puhelimitse suorassa lähetyksessä Megan iltakuulijoille. Tapasin radioaikana lähes kaikki maamme huippuartistit joista osa oli tosin minulle tuttuja jo muusikkoajoiltani.

Paulan pyydykset

Paula Koivuniemen artistiuran ensimmäinen konserttikiertue alkoi Madetojansalilta Oulusta. Kävin päivällä jututtamassa häntä nauhalle iltapäivälähetykseen. Paula kysyi että kai tulet illalla konserttiin. Totta kai. Kun hän kuuli että lopetan radiossa klo 18 hän pyysi minua tulemaan heti silloin konserttitaloon. Menin sinne suoraan radiosta ja astelin kapellimestarin huoneeseen joka yleensä toimii vierailevien taiteilijoiden pukuhuoneena. Koputin oveen ja Paula pyysi sisään. Hän oli vasta pukeutumassa joten pyysin anteeksi ja olin laittamassa ovea kiinni. Paula sanoi vaan että tuu sisälle, hän kiinnittää vaan nämä pyydykset. Hänellä oli yllään todella tyylikäs musta alusasu ja hän oli juuri kiinnittämässä sukkanauhoja. Ihastelin alusasua ja kysyin minkä merkkiset ne olivat. Merkki oli kuulemma ranskalainen ”Chantelle”.

Yön mustat

Kiertueella oli mukana myös Paulan isä Mauri jonka haitarin säestyksellä Paula esitti konsertissa kaksi laulua. Paula oli aloittanut aikoinaan uransa nimenomaan Maurin orkesterin solistina. Konsertti oli suuri menestys ja tietysti loppuunmyyty. Konsertin jälkeen haastattelin nauhalle vielä konserttivieraita ja Paulaa hälisevässä nimikirjoitustilanteessa. Koko esiintyjäkaarti oli menossa syömään kiinalaiseen ravintolaan ja minutkin pyydettiin mukaan. Kävin ensin radiossa editoimassa aamutoimittajaa varten pätkän yleisön haastatteluja. Studion hiljaisuudessa minulle syntyi idea. Nimikirjoitusten hakijoiden haastattelujen taustalla kuului yleisön hälinää. Haastattelujen loppuun tallensin nauhalle täysin äänettömässä studiossa kuiskaavalla äänellä lauseet jotka saivat seuraavan aamun kuulijoiden mielikuvituksen laukkaamaan: ”Rakkaat Radio Megan kuulijat, ennen kaikkea miehet. Paula Koivuniemi käyttää nykyään ranskalaisia ”Chantelle”-merkkisiä alusasuja. Viime yönä ne olivat väriltään mustat.” Sain luotua kuulijoille harhakuvan että olisin viettänyt yön Paulan kanssa. Menin radiosta esiintyjien seuraan kiinalaiseen ravintolaan. Minulle oli varattu paikka Paulan isän vierestä. Annoin hänelle kuulokkeet ja pyysin kuuntelemaan minkälaisia tuokiokuvia olin äänittänyt konsertin jälkeen. Nauhan lopussa Mauri räjähti nauruun ja sanoi: ”Tässä on tyyliä. Hyvä Lyly.” Sain häneltä näin hyväksynnän tekemääni jekkuun. Yleisön haastattelut loppukuiskaukseni kera ajettiin kuulijoiden korviin aamujuontajan lähetyksessä. Lenita Olin tutustunut Lenita Airistoon jo 12-vuotiaana kun hän kiersi maata Niilo Tarvajärven kanssa television ”Laatikkoleikki”-ohjelmaa tekemässä. Vuosikymmeniä myöhemmin aina kun Lenitalta ilmestyi uusi kirja pyysin hänet Oulussa vieraillessaan kertomaan kirjastaan myös radioon. Lenita piti syntymäaikaansa vielä tuolloin visusti salassa. Tiesin että hän oli syntynyt 1.1.1937. Lenita oli taas kerran haastateltavana ohjelmassani aivan vuoden 1997 alussa jolloin hän oli juuri täyttänyt 60 vuotta. Sanoin haastattelun lopussa: ”Rakkaat Radio Megan kuulijat. Nyt tapahtuu jotakin ainutlaatuista.” Pussasin Lenitaa suoraan suulle niin että moiskaus kuului varmasti radiossa ja sanoin mikrofoniin että tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun suutelin seitsemääkymmentä käyvää naista. Olemme Lenitan kanssa ystäviä edelleen.

Uusille urille

Olin ylittänyt jo monella vuodella sen ajan jonka olin aiemmin samassa työpaikassa viihtynyt. Sanoin itseni irti tammikuussa 1997. Jonkinlaisen muiston kai olin jättänyt Radio Megan kuulijoihin koska viimeisenä työpäivänäni kaikki kerran tunnissa luetut uutiset alkoivat: ”Radio Megan pitkäaikainen toimittaja Lyly Rajala on tänään irtisanonut itsensä radion palveluksesta ja suuntaa kohti uusia haasteita.” Radio Mega oli varsinainen pioneerityön tekijä suomalaisten paikallisradioiden historiassa. Nuorista untuvikoista syntyi monia median ammattilaisia: Marja Keskitalo toimii maamme kuunnelluimman radiokanavan, Ylen Radio Suomen kanavajohtajana, Juha Salla on Ylen Lapin radion päällikkö. Jukka Rossi jäi juuri eläkkeelle Ylen Kainuun radion päällikön vakanssilta. Yleä palvelevat toimittajina myös Maisa Veräjänkorva, Tiina Santala ja Soile Suvanto Oulussa, Juha Peltoperä Kemissä, muutama muu Rovaniemellä sekä Miia Kaarlela Yle Puheen taajuudella Tampereella. Tanja Huutonen on MTV:n uutistoimittaja, Kari Mokko toimi viimeksi valtioneuvoston tiedotusjohtajana. Radion perustaja ja toimitusjohtaja Jorma Yypänaho luotsaa talvisin teatteri Rioa Oulun keskustassa ja kesäisin Suomen suurinta 3000 katsojaa vetävää Meri Oulun kesäteatteria Toppilassa. Megan aikaisista toimittajakollegoista on kaksi jo poistunut joukostamme. Suuren suosion Oulun kaupunginteatterin näyttelijänä ja television ”Naapurilähiön” hammaslääkärinä sekä toimittajana Megassa saavuttanut Pertti ”Pepe” Hakala kuoli syöpään muutama vuosi sitten. Päätoimittajanakin Megassa toiminut Sirpa-Liisa Pikkuaho kuoli sairauteen uudessa kodissaan Fuengirolassa Espanjassa muutama vuosi sitten. Radio City Oulu nimellä toimivassa entisessä Megassa Kärppien kaikki ottelut selostaa suorana edelleen Ari Stenius kuten jo vuonna 1988. Lahdesta Radio Megan toimituksen päälliköksi 1997 tullut Mikko Mesiäinen vaihtoi alaa ja omistaa nykyisin suositun Heinäpään Oluttuvan Oulussa.

Teos, kust. Haipeli Oy, 2014

RADIO MEGA, OULU, OTTEITA LYLY RAJALAN KIRJASTA RAJALANSA KAIKELLA OSA 4.

Marilynin mallia

Järjestin Ylläkselle ruskaretken lisäksi Megamatkan myös 1991 uudenvuoden aikaan. Olin innokkaana teatterin ystävänä noteerannut Oulun kaupunginteatterin ravintolassa kauniin vaalean tarjoilijan joka muistutti huomattavasti Marilyn Monroeta. Menin esityksiin aina tuntia aiemmin jotta ehdin ihailla tuota jumalaisen kaunista olentoa. Uudenvuoden matkalle minun lisäkseni bussi-isännäksi lähtevä kollegani Pepe Hakala näytti minulle lähtöluettelosta erästä nimeä. Sanoin että ehkä nimen taakse kätkeytyy joku muu Susanna Koskela kuin teatterin kaunis tarjoilija. Laitoin naisen kuitenkin varalta Pepen bussin matkustajalistaan, koska Pepe oli aiemmassa ammatissaan näyttelijänä tavannut neidon ennen minua. Pepellä oli kaunottareen ikään kuin etuoikeus. Pepen vaimo oli vastikään muuttanut Helsinkiin ja Pepe eli poikamiehenä. Lähdön aikana paikalle ilmestyi teatterista tuttu, lumoavan kaunis tarjoilija ja kiipesi listan mukaisesti Pepen bussiin. Kun bussimme pysähtyivät yhtä aikaa Keminmaassa Tupasvillan Essolle kahville, raahasi kyseinen kaunotar laukkunsa minun bussiin. Hän ihmetteli miksi olin laittanut hänet Pepen bussiin, vaikka hän oli tullut matkalle nimenomaan maistaakseen minua. Olin lentää perseelleni. Sanoin Susannalle että myös tyttöystäväni Kati on matkalla mukana. Hän on vain mennyt jo aamulla naapurimme kyydissä jotta ehtisi lasketella Ylläksellä myös kyseisen päivän. Susanna tokaisi että sen nyt tietää koko Oulu. Olet sen niin monesti radiossa toitottanut. Kati lasketteli kaiket päivät ja minä johdin joukkojani yötä päivää, joten aikataulumme eivät kohdanneet. Kati valvoi päivät ja minä myös yöt. Tutustuin tuolla uudenvuoden matkalla Katin läsnäolosta huolimatta läheisesti tulevaan elämäntoveriini Susanna Koskelaan.

Haastattelut

Kyselin päivittäisellä hotellikierroksellani minkälaista apua matkalaiset tarvitsivat ja kuskasin heitä tarpeen mukaan. Joskus mentiin isommalla porukalla yhdessä syömään suosittelemaani ravintolaan. Joskus taas otin jonkun perheen kyytiin ja kierrettiin autollani koko saari tai vierailtiin pääkaupungissa Las Palmasissa. ”La Bamban” tansseista nauhoitin myös Oulusta tulleiden turistien haastatteluja ja lomatunnelmia jotka ajettiin sitten Radio Megassa Oulussa ulos. Koska Kanarialla ei ollut nauhoitusten siirtotekniikkaa annoin aina nauhan jollekin tutuksi tulleelle turistille ja pyysin toimittamaan sen Oulussa radioon. Talven aikana ikävä yllätti sen verran että käväisin muutaman päivän mutkan Oulussa ja sesongin lopussa myös Susanna lensi viikoksi luokseni etelään.

Joel Hallikainen

Perjantain ja lauantain omat ohjelmani alkoivat muutaman vuoden kuluttua junnata paikallaan joten päätin lopettaa ne. Tilalle aloin tehdä Radio Megan listaohjelmaa. Valitsin itse listalle uusia kappaleita ja yleisö äänesti niitä kirjeillä ja postikorteilla. Ohjelmasta tuli äärettömän suosittu. Yksi kappale jota ei tunnettu vielä missään oli ”Kuurankukka” joka nousi heti ilmestyttyään vuonna 1992 listani pitkäaikaiseksi ykköseksi. Vähitellen se alkoi soida tiuhaan maamme kaikilla radiokanavilla. Kappale nousi suureen valtakunnalliseen suosioon ja antoi suunnan myös lauluntekijälle ja laulajalle nimeltään Joel Hallikainen. Meistä tuli Joken kanssa hyvät ystävät. Sain Joelin ja Timo Koivusalon myös esiintyjiksi Radio Megan järjestämiin juhliin vasta avattuun hotelli Rivoliin. Käyn nykyään aina kun mahdollista kuuntelemassa Joelin sanomaa ja lauluja hänen kirkkokonserteissaan.

Tarmo Manni

Olin edelleen lapsuuden ja nuoruuden näyttelijäharrastuksesta johtuen kiinnostunut teatterista ja kävin katsomassa kaikki Oulun kaupunginteatterin näytökset sekä myös siellä vierailleet esitykset. Erään kerran Tarmo Manni esitti Oulussa ”Mielipuolen päiväkirja”-monologiaan. Minulla oli radiosta vapaapäivä mutta halusin kohdata tuon suuren taiteilijan ilmielävänä. Ajoin Radio Megaan seuraamaan kun Pepe Hakala haastatteli häntä suorassa lähetyksessä. Haastattelun jälkeen rohkenin kysyä Mannilta voisinko kuljettaa hänet jonnekin. Hän kiitti ystävällisyydestä ja kertoi asuvansa hotelli Vaakunassa. Siihen aikaan Vaakunan alakerran ruokaravintola oli nimeltään ”Fransmanni”. Kun ajoin Vaakunan edustalla olevalle rampille professori Manni huudahti yhtäkkiä suurella äänellään osoittaen hotellin seinässä olevaa ”Fransmanni”-kylttiä: ”Seis. Heitä heti ankkuri. Pysäytä tähän. Eivätkö he tunne minua. Etunimeni on Tarmo, ei Frans.”

Kuka keksi rakkauden

Levy-yhtiöt halusivat paikallisradioihin kaikki heiltä ilmestyneet levyt. Jakelua varten oli oma yritys joka keräsi eri yhtiöiden uutuudet ja jakeli ne Ylen lisäksi myös paikallisradioihin joita oli parhaimmillaan 76 ympäri Suomea. Yleensä kappaleet kuunneltiin ennen ensisoittoa mutta joskus tuli luotettua pelkästään esittäjän nimeen. Näin minulle kävi v. 1993 kun käteeni tupsahti vuosikausia hiljaiseloa viettäneen Kaija Kokkolan uusin single. Tuolla levyllä hän esiintyi ensimmäistä kertaa taiteilijanimellään Kaija Koo. Kappale oli nimeltään ”Kuka keksi rakkauden”. Panin levyn soimaan suorassa lähetyksessä kuuntelematta sitä etukäteen. Olin pitänyt Kaijan persoonallisesta äänestä jo 80-luvulla kun hän esiintyi ”Steel City”-bändin solistina. Kuuntelin kerrankin kappaletta tarkkaan ja kirjoitin jopa alkutekstit paperille. Ymmärsin että nyt soi Megassa valtakunnan tuleva ykköshitti.

Etninen ratkaisu

Verbaalivirtuoosina päätin vauhdittaa kappaleen ja Kaijan suosiota. Poistin laulutekstistä yhden sanan ja loin sille uuden oheistarinan. Levyn loputtua suutelin singleä suorassa lähetyksessä ja intouduin suunnattomaan ja tunteelliseen kehumistulvaan: ”Oi kiitos Kaija Koo. Suuret kiitokset siitä että tällä kappaleella poistat maastamme erään etnisen ongelman. Rakkaat Radio Megan kuulijat. Lauluhan alkaa sanoilla ”Surujen sillalta näin, tummien uivan merelle päin”. Ajatelkaa. Koko heimo vain Nallikarin rantaan, otsalamput päähän, kompassi käteen ja suunta kohti Ruotsia. Yksikään ei palaa. Vai oletteko nähneet joskus mustalaisen uivan.” Laulu alkaa oikeasti sanoilla: ”Surujen sillalta näin, tummien aaltojen uivan merelle päin”. Yhden sanan poistaminen muutti sanomaa radikaalisti. Minun tehtäväni oli hauskuttaa kuulijoita ja tein sen joskus näinkin kovalla kädellä.

Rikosilmoitus

Yli kymmenen vuotta myöhemmin ollessani jo kansanedustaja, Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli monen sivun juttu minusta. Olin siinä kertonut myös äskeisen tarinan Kaija Koon uran vauhdittamisesta. Muutama viikko jutun ilmestymisen jälkeen sain puhelun Vantaan poliisilaitokselta. Rikoskomisario ilmoitti puhelimessa että minua vastaan oli tehty rikosilmoitus. Aiheena oli kansanosaa vastaan kiihottaminen. Muistin heti äskettäin tulleen suuren lehtijutun ja kysyin oliko ilmoitus tullut kenties lehtiartikkelin perusteella. Näin oli tapahtunut. Kerroin poliisille koko tarinan vuodelta 1993. Hän kuunteli kertomukseni ja sanoi laittavansa jutun alalaatikkoon. En kuullut asiasta sen koommin.

Estonia

Olin keskiviikkona 28. syyskuuta 1994 aikaisessa aamuvuorossa. Ajoin aamuviiden jälkeen kohti radiotaloa ja kuuntelin autossa Ylen Radio Suomea. Toimittaja sanoi yllättäen että minuutin verran Mambaa ja sitten ylimääräiset uutiset. Ihmettelin mistä on kysymys. Kuulin Yleisradion kanavalta tiedon Estonian uppoamisesta. Mietin selviänkö suunnattoman surun täyttämästä aamusta yksin vai pitäisikö minun hälyttää muita toimittajia paikalle. Päätin pärjätä ainakin aluksi yksin. Koska minulla oli ainoana Megassa merenkulkutaustaa löytäisin kyllä alan ammattilaisia haastateltaviksi. Seurasin Ylen ja STT:n uutisointia turmasta ja päätin soittaa entiselle työkaverilleni Porvooseen. Puheluuni vastasi kotonaan vapaalla ollut Siljan merikapteeni Christer Stjernvall. Kytkin puhelun heti suoraan lähetykseen. Hän oli saanut tiedon haverista vain muutamaa minuuttia aiemmin. En uskonut että kovan merenkäynnin kallistamat rekat olisivat voineet kaataa laivan koska kyseisen aluksen autokannen keskellä oli väliseinä eli laipio. Väitin että ainoa laivan kaatanut elementti voisi olla autokannelle päässyt vesi. Kapteeni Stjernvall oli kanssani samaa mieltä. Analysoimme onnettomuutta ja sen syitä ja seurauksia pitkään. Tunsimme molemmat laivan hyvin niiltä ajoilta kun se seilasi vielä nimellä Viking Sally. Vähitellen muutkin toimittajat tulivat töihin ja vapauduin yksinäisestä uutisvastuusta. Murheelliseen päivään ei juuri muuta uutisoitavaa mahtunut.

Politiikkaan

Nykyään maamme kuunnelluimman radiokanavan Ylen Radio Suomen kanavapäällikkönä jo vuosia toiminut Marja Keskitalo oli ylennetty Megassa päätoimittajaksi. Hän sanoi minulle marraskuussa 1994 että seuraavana päivänä saan studiovieraaksi vasta perustetun Nuorsuomalaisen puolueen puheenjohtajan Risto E. J. Penttilän. Tein hänen kanssaan suoraa haastattelua klo 17.30 saakka. Tuolloin hänen piti lähteä uuden puolueensa Oulun osaston perustavaan kokoukseen. En ymmärtänyt yhteiskunnasta enkä politiikasta paljoakaan. Lopetin usein radio-ohjelmani: ”Keisari Cato sanoi aikoinaan aina puheensa lopuksi että muuten olen sitä mieltä että Karthago olisi hävitettävä. Minun mielestäni päiväkodit täytyisi ampua avaruuteen ja mummojen hoitaa lapsenlapsensa niin kuin ennenkin.” Niin vähän yhteiskunnasta ymmärsin. Mummot eivät enää välttämättä asuneet samalla paikkakunnalla tai edes samassa maassa kuin lastenlapsensa. En ollut siis yhteiskunnallisesti vähääkään valveutunut. Olin kuitenkin Risto Penttilän haastattelupyynnön saatuani lukenut Nuorsuomalaisen puolueen ohjelman ja tykästynyt siihen. Lopetin ohjelman klo 18 ja meni Penttilän perässä tilaisuuteen.

Juhlaottelu

Olin lapsena hyvin pienikokoinen. Kovin pitkäksi en kasvanut koskaan. Päätin nuorena mennä lähellä Puolivälinkankaan kotiamme olleen Oulun Tarmon nyrkkeilyharjoituksiin jotta voisin puolustaa itseäni paremmin. Valmentaja laittoi samaan kehään kovakuntoisen Erik ”Engi” Nikkisen joka kumautti kerran ja taju lähti. Joka ilta treenien jälkeen päätäni särki kovasti joten nyrkkeilyurani kesti vain kolme päivää. Elimme vuotta 1995 ja sain huiman idean: Juhlaottelu. Oli kulunut 30 vuotta siitä kun minulla oli ollut viimeksi nyrkkeilyhanskat kädessä. Vasta perustettu Oulun nyrkkeilyseura oli vuokrannut harjoitussalikseen Toivoniemessä lopetetun yleisen saunan tilat. Ehdotin seuran vetäjälle Matti Lantolle että teen suoran radiolähetyksen ottelustani. Pyysin häntä valitsemaan tallistaan täyspäisen nuoren vastustajakseni. Ajoimme ulkolähetysauton harjoituspaikan ulkopuolelle ja viritimme laitteet radiointia varten. Menin pukemaan ottelutamineet ylleni. Pukuhuoneeseen tuli minua päätä pitempi nuori mies varusteet päällä ja hanskat kädessä. Hän tuhisi varjonyrkkeilyä ammattilaisen ottein vaikka ikää oli vasta 16 vuotta. Ajattelin mielessäni että onneksi vieressäni verryttelevä nuori mies ei ainakaan ole minun vastustajani. Astuin kehään ja toiseen nurkkaan kiipesi juuri äsken näkemäni nuorukainen. Ensimmäisessä erässä otin lukua kerran. Toisessa erässä ajanottaja kilautti kelloa jo minuutin kohdalla huomatessaan minun olevan pahasti alakynnessä. Kolmannen erän taistelin hämärän rajamailla loppuun saakka. Ottelun jälkeen pyysin selostajana ollutta Seppo Nuortimoa ajamaan minut sairaalaan. Olo oli todella huono ja joka paikkaan sattui. Röntgenkuvat osoittivat että minulta oli katkennut viisi kylkiluuta. Matti Lantto pahoitteli myöhemmin valintaansa vastustajakseni. Nuorukainen ei totellut annettuja ohjeita olla lyömättä täysillä koska olin kokematon ottamaan iskuja vastaan. Radio Megan kuulijat saivat juhlaotteluni suorana lähetyksenä mutta minä liikuin pari viikkoa tiukkoihin ideaalisiteisiin paketoituna. Olin kai oman aikani duudsoni tai muuten vaan hullu.

Bonus

Lokakuussa 1995 Radio Megan omistaja Jorma Yypänaho myi koko radion osakekannan ulkomaiselle SBS-ketjulle, jolla oli jo ennestään paikallisradiot Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Yhtiön omistivat useat amerikkalaiset eläkeyhtiöt sekä kolme yksityishenkilöä. Ketjulla oli televisio- ja radioasemia ympäri Eurooppaa. Toimitusjohtajaksi tuli Kemin Radio Ankkurissa hyvää tulosta tehnyt energinen entinen jääpalloilija Markku Niemitalo. Hänellä oli hyvä taloustaju ja toimitusjohtajan huonekin siirtyi alakertaan mainosmyyjien keskelle. Ensimmäistä kertaa meille henkilöstölle tarjottiin tulospalkkiota määrätyn vuosikatteen saavuttamisesta. Syksyn talouskatsauksessa meille luvattiin kuukausipalkan suuruinen bonus niin varmana asiana että ostin luvatuilla rahoilla matkan Kiinaan. Vaikka joulukuu on radiomainosten parasta myyntiaikaa, ennen joulua ilmoitettiin ettemme saavuttaneetkaan vaadittua tulosta ja bonukset jäivät saamatta. Olin talon pääluottamusmiehenä työntekijöiden puolesta asiasta tosi vihainen. Jouduin perumaan Kiinan matkan.

Pikkujoulu Helsingissä

Radio Megan henkilökunnalle järjestyi omistajavaihdoksen myötä pitkästä aikaa pikkujoulu. Se pidettäisiin joulukuussa Helsingissä SBS-konsernin kaikkien radioiden yhteisenä juhlana. Tulin marraskuussa innoissani töistä kotiin ja ilmoitin että työnantaja kustantaa pikkujoulumatkalle myös perheet. Susanna ilmoitti heti ettei hän halua lähteä sinne. Kerroin että meille maksetaan lennot, hotelli, juhlat ja lapsille on järjestetty myös hoito. Kun rukoilin Susannaa lähtemään Jennin kanssa mukaan, tuli omasta huoneestaan topakka kuusivuotias sanoen: ”Jos äiti sanoo ettei me lähetä niin me ei lähetä”. Susanna ja Jenni veivät lähtöpäivänä minut autollani Oulun lentoasemalle ja tulivat hetkeksi sisään kahvilaan. Kun näin että kaikilla muilla oli perheet mukana juoksin heidän perässään takaisin autolle ja sanoin etten lähde juhliin yksin. Susanna tiuskaisi että mitä sinä pelleilet, 44-vuotias mies. Mene sinne ja pidä hauskaa. Kello oli kolme iltapäivällä. Paluulento Ouluun oli varattu meille seuraavana päivänä klo 16. Koti-ikävä Majoituimme hotelli Marskissa. Juhlat olivat mukavat ja hyvin järjestetyt. Samalla tutustuimme konsernin Helsingin, Turun ja Tampereen radioissa työskenteleviin kollegoihin. Heräsin Marskissa aikaisin seuraavana aamuna. Ohjelmassa olisi ollut vielä tutustuminen Radio Cityyn. Olin ollut siellä Silja Linella työskennellessäni useita kertoja Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään ”Pullakuskit”-ohjelmassa vieraana, joten radiotalo oli minulle tuttu.

Teos, kust. Haipeli Oy, 2014