LISÄÄ SEPPO TAMMILEHTON PAIKALLISRADIOAIHEISIA MUISTELMIA

Ote teoksesta Seppo Tammilehto – Poutapilven poika (toim. ja kust. Unto Viitamäki, 2018)

SEPON PÄIVÄKIRJOJEN KERTOMAA

15. HELMIKUUTA 2000:

Varsinainen promotyö käynnistyi myös. Kiersin parikymmentä radioasemaa. Tässä erään päivän haastattelut puhelimitse: Klo 09:00 Radio Majakka Turku 09:30 Turun Kaupunkilehden haastattelu 10.00 Radio Sata Turku 11.00 YLE Turku 12.30 Radio Ramona Rauma 14.00 Radio Pori 14.30 YLE Pori 15.30 Radiotupla Harjavalta

TENAVA- JA SENIORITÄHTIÄ

Kun aikoinaan Timo Turusen ja Seppo Tammilehdon aloitteesta lähtenyt seniorilaulajien SM- kilpailu oli lähtemässä käyntiin 24. kertaa, muisteltiin sen alkusysäystä. Tenavatähtikiertueella kerran Timo Turunen sanoi, että miksiköhän vanhemmille ei ole tällaisia kilpailuja. Samassa pöydässä istunut Seppo Tammilehto totesi, että hänellä on radiotyönsä ansiosta sellainen tuntuma, että aikuisten laulukilpailulle olisi kyllä paikkansa. Siitä sitten vaan töihin.

 

 

 

Mainokset

RADIO TAMPERE/ SATAPLUS, SEPPO TAMMILEHTO MUISTELEE

Varsinainen ”toimittajatyö” kohdallani oli 1989-1993. Jos puhutaan mainoksien tekemisestä radioille, aikajanaa voi laajentaa muutamia vuosia puoleen/toiseen.

Olin musiikkitoimittajana Aamulehti-yhtymän omistamassa Radio Tampereessa. Puolipäiväinen työni oli sinne aluksi musiikkityylien kokonaisuuksien valinta ja sen sektorin kaventaminen, oletettuun kuuntelijaryhmään. Myöhemmin sain ohjelmatunnin, jossa haastattelin suomalaisia artisteja+bändejä.  

 Tässä yksi mieleen jäänyt tarina.  Aika yhdelle musiikkitunnilleni oli lauantaina illansuussa. Valitsin tietenkin itse soitettavan linjan ja juttelin tarinoita aina biisien välillä. Minulla oli kuulokkeet tuolloin kokoajan korvillani ja homma eteni. Painoin keskittyneesti työtä, vaihdoin levyt nk. kahden levarin välillä vuorotellen, koska muuta järjestelmää ei tuolloin vielä ollut.  Olin vetänyt juttuja koko ajan, kun studiossa tekniikan mies tuli rauhallisena juttelemaan. Hän oli käynyt ostamassa hampurilaisen ja maitopurkin ja suoritti ateriointia. Sanoi minulle: ”Joo, ei ole mitään tietoa, mikä on katkaissut lähetyksen, mutta ehkä ulosmeno aivan pian jatkuu” Olin ihmeissäni ja sanoin, että olen tässä painanut ulos normaalisti juttuja ja musaa. Tekniikan kaveri totesi rauhallisena: ”No, itse sen vain kuulit, ei kukaan muu”. Ensin hiukan sapetti, mutta sitten huvitti. Muutaman minuutin kuluttua uloslähetys avautui ja jatkoin työtäni. En kehdannut kertoa kuuntelijoille muuta kuin, että ulostulovika on nyt korjattu ja jatkoin hommaani.

Aamulehti oli palkannut toimitukseen paljon nk. toimittaja-opiskelijoita, joista useista tuli myöhemmin kansallisesti tunnettuja toimittajia esim. TV-sektorille Helsinkiin. Varsinkin heille oli hienoa informoida viihdealan tapahtumia ja tarinoita, mitä itse oli vuosien saatossa kokenut.

Tuolloin oli hienoa kertoa alan jutuista, jotka jollakin tavalla olin itse kokenut.

Nykyään ei enää tule toimittajien omia kokemus asioita alasta kuin alasta. Kaikki jutut lähes kokonaisuudessaan kerrotaan vain ja ainoastaan tapahtumista, jotka yleisesti on tiedossa päivittäin. Kuuntelijoiden kiinnostus häviää juttuihin, koska kuuntelijatkin ovat jo kerrotut asiat kuulleet ja tiedostaneet.

RADIO TAMPERE, MUSIIKKITOIMITTAJA SEPPO TAMMILEHDON YHTEISTYÖKUMPPANI MUISTELEE

Ote teoksesta Seppo Tammilehto – Poutapilven poika (toim. ja kust. Unto Viitamäki, 2018)

ARVOSTAN TAMMILEHDON SEPON SUHTAUTUMISTA TEKEMISIINSÄ!

Yhteistyöni Seppo Tammilehdon kanssa alkoi joskus 1990-luvulla. Olen tiennyt hänet muusikoksi vuodesta 1987 alkaen, jolloin sain hänen laulamansa singlen itselleni. Sen jälkeen kävin useita kertoja jutustelemassa hänen soitinkaupassaan Tampereen uimahallin talossa. Juttujen pääaihe oli tietenkin musiikki. Aikaisemmin jo olin mielenkiinnolla kuunnellut hänen ohjelmiaan paikallisradio Radio Tampereessa. Se toimi erittäin vireästi Tampereella.

Jo tuolloin totesin Sepon rehdin asenteen myös radiotyössä. Hän kohteli kaikkia – niin laulajia, soittajia kuin musiikintekijöitäkin – tasapuolisesti. Musiikkiohjelmia hän teki nimenomaan kuuntelijoille heidät tarkasti huomioon ottaen. Tuota Sepon asennetta kaipaisin usein myös nykyisiltä toimittajilta sekä radiopäälliköiltäkin.

Seppo Nissilä

Lauluntekijä

RADIO TAMPERE, SEPPO TAMMILEHTON MUISTELMIA AIHEESEEN LIITTYEN

Ote teoksesta Seppo Tammilehto – Poutapilven poika (toim. ja kust. Unto Viitamäki, 2018)

Uudet hommat liittyivät mainoksilla eteenpäin meneviin radioasemiin. Tampereelle oli perustettu Aamulehti-konsernin omistama paikallisradio, jonka nimeksi tuli Radio Tampere. Sieltä otettiin yhteyttä ja tein sinne diilin, joka perustui musiikkikuvioitten linjaamiseen. Työ oli puolipäiväistä, mutta käytännössä se vei koko päivän aikaa. Suunnittelin sinne selkeän linjan, mitä radio kulloinkin soitti. Aiemmin se ei ollut sellaista, että toimittajat juttuja tehdessään nappasivat jonkun levyn soimaan, minkä ehtivät. Sinällään musiikkilinjaa ei ollut laisinkaan, vaan päivän kokonaisuus rakentui jazzista poppiin ja vanhasta tanssimusiikista iskelmien kautta ulkomaiseen rokkiin.

Toimittajista useat olivat yliopistossa opiskelemassa ja heistä kehkeytyi sitten ajan mittaan hyvinkin tunnettuja henkilöitä telkkariin ja iltapäivälehtiin. Itselleni tuo aika oli mukavaa, kun siitä sain vielä pienen palkankin. Samalla minulle aukesi oma radiotunti, jossa haastattelin useita kymmeniä viihdealamme tunnettuja esiintyjiä.

Masi Luomalla oli alakerrassa äänitysstudio, jossa tehtiin suurin osa mainoksista. Välillä minä juoksin sinne ja spiikkasin mainoksen tai tein siellä musiikinpätkän, jonka lauloin. Masi miksasi sen loppuun, vein valmiin tavaran yläkertaan ja se ajettiin ulos välittömästi.

Radio Tampere muutti nimensä myöhemmin Radio Sataplussaksi käyttäen sittemmin myös nimiä Radio Moro, Radio Alex Tampere ja Radio Plus Tampere.