OTE TEOKSESTA RADIO TULI TAKAISIN, RADIO WEST, OSA 2.

Noin kolmannes ohjelmista tulee avustajilta. Kun paikallisradiolupa myönnettiin, Radio West järjesti kansanopiston kanssa yhteistyönä avustajakurssin, jolle osallistui noin 20 henkilöä. Vakituisesti Westille ohjelmia heistä tekee kymmenkunta.

Ohjelmista on paljon henkilökuvia. Paikalliset runoilijat ovat lukeneet runojaan ja puhuneet niistä.

-”Runo-ohjelmista on tullut paljon palautetta. Yhdestä runoilijasta mummot kirjoittivat, että olipa koskettavia runoja. Ohjelmaa kuuntelee aika monen tyyppiset ihmiset.”

Minun puheenvuoroni- ohjelmassa ihmiset kertovat näkemyksiään tärkeäksi kokemistaan asioista. Kesäajan suosituimpia ohjelmia, oli Viideltä saunaan.

-”Vein erilaisia ihmisiä saunaan. Pari kertaa kylläkin vain toimituksen kahvihuoneeseen, laitoin saunaefektejä taustalle”, tunnustaa Outi. ”Esimerkiksi Punaisen Ristin edustajat kertoivat, miten paikallinen SPR:n ryhmä toimii tai suunnistajat kertoivat harrastuksestaan ja seuransa toiminnasta.”

-”Tässä pystyy kyllä rohkeammin toteuttamaan ideoita, jotka muualla eivät menisi ehkä läpi. Esimerkiksi Radio Cityssä pitää olla huippuhyvä musiikin tuntija ja tiukka speakeri. Täällä ohjelmat rakentuvat enemmän paikallisen ihmisen ja hänen tavoittamisensa varaan. Rock- radioiden kanssa ei pysty kilpailemaan. Meidän kilpailuvalttimme on juuri paikallisuus. Tarjotaan kuulijalle porkkana, naapurin Pate tai joku muu tuttu puhuu. Sillä me pärjäämme.”

Em. teos, kust. Suomen Paikallisradioliitto, toim. Jarmo Viljakainen, 1987

 

Mainokset

RADIO 957, VALIKOITUJA TAMPEREENKIÄLISIÄ UUTISIA 1990-LUVULTA OSA 84.

SATULASSIKKO

TUHKIMO OSA 4.

-Siis ei taas järjeh hiventä tässä hommassa! Katto nyt tota pönttöö mikä mum pitäs saaras sev verta kuntoon, että se menis kattastuksesta… Vaka ei silti, tossa vehkeessä on kyä niim palio kaikkee muutaki…, puhisi Tuhkimo tyälääntyneenä.

-Anna nyt tommosten ollaj ja lähret mun kanssa paariim, mää tarjoon sullem muutaman kalian, niim päästääv vähä jutteleem mukavia, supisee äijjä ja nikkaa silmää niin että rääppä lentää.

-Jaa tämmöttissä rytkyissä ja tukka likasena?

-Hmmm, no helvetti mää haen äkkiä sullek kotoo meijjäl likalta lainaaj jotaki! Eiks se suunnilleen samaa kokoo ok kus sääki? Mitäs siitä sanot? innostuu ukkeli ja laskee jo kätensät Tuhkimor reirelle…

JATKUU SEURAAVASSA NUMEROSSA JOSKUS

Ote teoksesta Olkkone ja muita tampereenkiälisiä uutisia (Radio 957, 1997)

Cinderella_DE_screen3(1)

 

OTE TEOKSESTA RADIO TULI TAKAISIN, RADIO WEST, OSA 1.

RADIO WEST

Karkkilan Tienoo, 89,5 MHz

Helsingin tie 28, 03600 KARKKILA

Kuuluvuusalue: Karkkila, Nummi-Pusula, Lohja, Vihti, Loppi, väestö n. 44.000

Lähetinteho: 200 W

Aloitus: 31.10.1985

Lähetysajat: ti ja pe 16.30-19.00, pe lisäksi 21.00-23.00, ke ja to 16.30-18.00, la 9.00-11.15

Länsi-Uudenmaan paikallisradio sai kilpailun jälkeen nimekseen Radio West. Pääkuuluvuusalueena on kolme kuntaa Karkkila, Vihti ja Nummi-Pusula. Radioaallot kantautuvat myös osiin Lohjaa ja Nummelaa. Luvansaaja oli paikallislehti Karkkilan Tienoo. Ohjelmia pyörittää yksi toimittaja avustajineen. Lähetyksiä on tiistaista perjantaihin 16.30-18.00. Perjantai- iltaisin on lisäksi kahden tunnin nuortenohjelma ja lauantaiaamuisin kahden tunnin toivelevyohjelma. Kesäkuukaudet ohjelmia teki nuori ja innostunut Outi Hietala.

-”Mahdollisimman paljon yritän saada ihmisten omat äänet ja ajatukset kuuluviin. Olen mennyt paikan päälle nauhurin kanssa, tilanteeseen sisälle. Näin saa äänitaustat mukaan. Aikaisemmin Westissä oli paljon enemmän puhelinhaastatteluja ja studiosta tehtyä ohjelmaa. Olen saanut sellaista palautetta, että ohjelmista on tullut paljon elävämpiä, innostuneempia. Pääasiassa teen kaikki jutut itse. Lehden toimittajat olen joskus hirveän patistuksen jälkeen saanut ottamaan nauhurin mukaan, kun he ovat menneet tekemään haastatteluja. Eihän heitä voi velvoittaa radiojuttuja tekemään, ja välinekin on ilmeisesti sen verran pelottava. Hyvä lehtitoimittaja ei välttämättä ole hyvä radiotoimittaja”, mietiskelee Outi.

Em. teos, kust. Suomen Paikallisradioliitto, toim. Jarmo Viljakainen, 1987

CCI16082015_0028