DISNEYLÄINEN PAIKALLISRADIO, HS:N ARTIKKELI 4.7.1996

KUN PAIKALLISRADIOTOIMINTA alkoi Suomessa 1985, Helsinkiin myönnettiin kaksi lupaa paikalliseen radiotoimintaan: toinen radio Ykköselle ja toinen Citylle. Ykkönen meni konkurssiin paikallisradiotoiminnan kymmenvuotistaipaleen ”kunniaksi” viime vuonna. Elävän musiikin yhdistyksen käynnistämän Cityn osake-enemmistö on nyt puolestaan siirtynyt luxemburgilaisen Skandinavian Broadcasting Systemsin (SBS) omistamalle yhtiölle Pro Radiolle.

Laadukkaan Ykkösen konkurssi ja Suomen vanhimman paikallisradion eli Cityn siirtyminen kansainväliseen omistukseen päättävät yhden jakson paikallisradiohistoriassa. Paikallista radiotoimintaa perusteltiin aikoinaan ylevin kulttuuri- ja viestintäpoliittisin argumentein. Uusien radioiden piti nostaa paikallinen tiedonvälitys kunniaan ja tuoda viestintään mukaan paikallisia yrittäjiä. Kehitys on mennyt täsmälleen päinvastaiseen suuntaan.

SBS:n suurin omistaja on Walt Disney -yhtiö, joten Cityn paikallisuus on nyt viihdealan megajätin hellässä huomassa. SBS omistaa jo ennestään paikallisradiot Tampereella, Turussa ja Oulussa. Kun aiemmin on tiedetty, että valtaosa maan paikallisradioiden ohjelmistosta perustuu musiikkiin ja tyhjänpäiväiseen jutusteluun, voi vain todeta, että luvanvarainen toiminta on etääntynyt valovuosien päähän alkuperäisestä ideastaan. Paikallisradioverkostosta on tullut suuri kansainvälinen ”juke box”.

Vika ei ole yksin kaupallisella pohjalla toimivien radioiden. Sormella voi osoittaa myös niitä, jotka asettivat hurskaasti paikallisuuden toimilupien ehdoksi.

 

 

Mainokset

PAIKALLISRADIOIDEN HALUSTA LAILLISTAA YHTEISLÄHETYKSET, HS:N ARTIKKELISSA 31.1.1991

Rahahuolet ovat saaneet yksityiset paikallisradiot vaatimaan yhteislähetyskiellon poistamista ja itse tuotetun ohjelman pakollisen osuuden vähentämistä.

Kolmannes paikallisradioista on taloudellisissa vaikeuksissa. Nämä kuuluvat maaseudulla tai paikkakunnilla, joiden elinkeinoelämää hallitsee vaikkapa sellutehdas. Hankaluuksia on myös useamman radion kaupungeissa.

Paikallisradiot jättivät keskiviikkona vetoomuksen liikenneministeri Ilkka Kanervalle (kok) ja kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasuriselle (sd).

Hallitus voi muuttaa toimilupien ehtoja, jos ”olosuhteissa tapahtuu oleellinen muutos.” Radioiden mielestä suhdanteiden kääntyminen laskuun on oleellista.

Satelliittiohjelmia saa välittää yhtä aikaa

”Vuodessa haetaan viidestä seitsemään lupaa, jotka liikenneministeriö sitten kieltää”, Suomen paikallisradioliiton toimitusjohtaja Kai Salmi naurahtaa.

Kotimaista ohjelmaa ei saa lähettää yhdessä, mutta taivaalta jokainen saa poimia mitä haluaa. Monet paikallisradiot lähettävät samaan aikaan esimerkiksi BBC:n suomenkielistä ohjelmaa.

Yhteislähetyskieltoa voi kiertää, mutta kalliisti. Paikallisradioliiton ilmansuojelukampanjan avaus kuultiin taannoin Lapissa vain minuutteja myöhässä.

”Radiot saavat voimia paikallisiin ohjelmiin, jos esimerkiksi suuret urheilutapahtumat ja kansalliset sekä kansainväliset uutiset hoidettaisiin yhdessä”, Salmi sanoo. ”Ja mikseivät jotkut haluaisi myös dj. Wolfman Jackin ohjelmia…” Salmi ei usko, että pikkuradiot alkaisivat poimia pelkästään suurten ohjelmia, sillä paikallisuus on paikallisradion elinehto.

Yleisradion asemasta huolehtivat ministerit eivät lämpene yhteislähetyskiellon poistamiselle. Mahdollisempaa on saada helpotusta siihen, minkä verran radion on lähetettävä itse tekemäänsä ohjelmaa. Nykyisin omaa ohjelmaa on oltava 75 prosenttia. Radioiden ehdotus on 25.

Paikallisradioliiton kirjeen mukaan vaatimuksilla ei ole yhteyttä valtakunnallisiin radiohankkeisiin eivätkä ne tee ohjelmistoja yhdenmukaisemmiksi.

KAISA HAKKARAINEN

Kuvassa Wolfman Jack.

SOITETUN MUSIIKIN SAMANLAISENA SÄILYMISESTÄ RADIOASEMIEN LISÄÄNTYMISESTÄ HUOLIMATTA, HS:N ARTIKKELI 3.3.1996

Mistä helsinkiläinen saa enää kuultavakseen hyvää musiikkia, kun radiosta sitä ei ainakaan tule?

Kaikki paikalliset radioasemat soittavat samoja hittejä, ja Radiomafiakin on lyönyt lusikkansa samaan soppaan. Se kalastaa markkinoilla, joilla sen ei oikeastaan tarvitsisi kalastaa.

Radiokeskustelu on kiteytynyt sanaan formaattiradio: radioasemat luovat tiukan sapluunan, ne hankkivat tietyn kuulijakunnan ja soittavat mitä enemmistö haluaa kuulla.

Kanavien määrä lisääntyy, mutta erilaisen musiikin määrä ei. Päinvastoin asemien määrän lisääntyessä samankaltaisen musiikin tarjonta tuntuu vain kiihtyvän.

Populaarimusiikin kuuntelijoiden vähemmistöksi jäävät esimerkiksi ne ei-nuoret, jotka haluavat kuunnella muutakin kuin niitä levyjä, joita ostettiin viikkorahoilla. Tai kaikki ne, jotka eivät pidä Mariah Careysta . Tai etnomusiikin ystävät.

Olisiko asialle tehtävissä mitään? Kun Radio Ykkösen jättämä aallonpituus on jaossa, on hyvä tilaisuus uudelleen pohtia sitä mitä uudelta asemalta oikeasti halutaan ja kuka haluaa.

Voitaisiinko jakaa pakkaa uudelleen ja luoda samankaltaisuuden sijasta erikaltaisuuden tarjontaa? Saammeko uuden luvansaajan toosasta jälleen lisää – sitä samaa? Vai olisiko valtiovallalla, joka luvista kuitenkin lopulta päättää, jokin eettinen, ei kaupallinen postinsa kannettavanaan?

On kummallista, ettei lupaehdoissa ole pykälää, jonka nojalla radioluvan antaja voisi peruuttaa toimiluvan, mikäli radioyrittäjä alkaakin tehdä ihan muuta kuin mihin on luvan saanut.

”Mun mielestä sä olet väärässä”, Radio Cityn päätoimittaja Eero Hyvönen kuumenee puhelimessa, kun häneltä kysyy, miksi hänen radiostaan tulee niin huonoa musiikkia.

Helsinkiläiset haluaisivat Cityn soittavan hyvää musiikkia. Sitähän se on tehnyt ja siksi se on ollut kuunneltu, ehkä Suomen paikallisradiomaailman energisin pikku linnake. Eikö edes Cityyn voi enää luottaa?

Biisipankki soittaa mitä soittaa

Se ei käy laatuun, sillä kysymys on kilpailusta, ja kilpailulla on omat lakinsa. Kaupallinen radioasema tarvitsee mainostajia, jotka vaativat kuuntelijoita. Kuuntelijoita saadaan soittamalla tietynlaista musiikkia.

”Radiokenttä on muuttunut perusteellisesti. Olemme siirtyneet tekijälähtöisestä yleisölähtöiseen tekemiseen. Ennen deejiit olivat johtajia, hiljaisia agendoja jotka päättivät diktatorisesti mitä soittavat”, Hyvönen sanoo.

Hän puhuu ajoista, jolloin Citystä saattoi kuulla yhtäkkiä mitä hyvänsä, aivan hullua musiikkia, jota kukaan ei tuntenut. Ajoista, jolloin toteutettiin sitä, mihin Cityn voima on perustunut: yllätyksellisyyttä.

”Nyt me kysymme kuuntelijoiltamme millaista musiikkia he haluavat kuunnella. Ongelma ja taito on siinä, miten hyvin kyetään tekemään samoista biiseistä vähän erilaista tarjontaa kuin muilla.” Paikallisradioiden musiikkitarjonnan samankaltaistumisen Hyvönen myöntää niellen. Se, joka haluaa maksimoida yleisön määrän, pelaa musiikillisesti varman päälle.

City linjasi viime syksynä musiikkitarjontansa uudelleen. Deejiiden työpariksi perustettiin biisipankki, joka osittain omatoimisesti arpoo ja sekoittaa sen mitä me kuuntelemme tällä viikolla, ensi viikolla, sitä seuraavalla . . .

Tiskijukat tosin valitsevat mitä pankissa seisoo, ja onhan heillä edelleen manuaaliset valmiudet vaihtaa levyä jos niin mielivät.

Kaikkein hassuimmat ja älyttömimmät vaihtoehdot jäävät kuitenkin pois. Deejiiden työt helpottuvat, ja radioaseman omistajan palkanmaksu keventyy, kun työntekijöiden ei enää tavitse viettää niin paljon aikaansa levystössä penkomassa.

Ongelma onkin vain siinä, että kaikki tekevät samaa. Kaikki haluavat samat kaikki kuuntelijat. Ja kukaan ei enää tee omaa, soita omaa. Ja jos soittaa niin hyvin harva ja harvoin.

Hyvönen haluaa, että Radio City on tiedotusväline. Uutistoimitusta on supistettu, mutta se on vielä olemassa. Silti hän myöntää, että hänen linjaamansa toimituksellisen biisivalikoimankin takana seisoo talous.

”En halua kaikkia kuuntelijoita, mutta haluan riittävän paljon kuuntelijoita. Samalla koetan tarjota elämyksiä, yllätyksiä . . . se on tavallaan kompromissi, jonka kanssa elän tai kaadun”, Hyvönen sanoo.

Radiomafia perustettiin 1990, eikä kukaan tiennyt mitä tuleman pitää – ennen kuin kuuli. Cityn ja Ykkösen rinnalle oli pulpahtanut valtakunnallinen asema, joka leikki samalla hittihiekkalaatikolla – syytös jonka mafialaiset saavat usein kuulla, ja mielestään turhaan.

”Me olemme ainoa valtakunnallinen ja katsomme tehtäväksemme, että muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret saavat kuultavakseen ne hitit, joita Kiss ja Energy soittavat”, ohjelmapäällikkö Pauli Makkonen Radiomafiasta sanoo.

Pahat silmät ovat näkevinään esimerkiksi vuodenvaihteessa lopetetun reggae-ohjelman kuoleman juuri sen linjavalinnan uhriksi, jonka Mafia on tehnyt – soittaa yhä vaan enemmän hittejä ja vähemmän reunamusiikkia.

”Reggae-ohjelman lopettamisen taustalla ei ole oikeastaan mitään muuta kuin että eräs pitkään valmisteltu sarja valmistui ja sille tarvittiin jostakin lähetysaikaa. Reggae jäi silloin pois”, Makkonen kertoo.

Taajuudet eivät siis olekaan ainoa rajallinen luonnonvara radiomaailmassa vaan myös minuutit asemien sisällä. Toivottavasti minuuttien jaossa käytettäisiin hellävaraisempaa kättä kuin mitä taajuuksien jaossa on käytetty, ettei meiltä tavallisilta radion kuuntelijaparoilta vietäisi aivan kaikkea pientä ja hentoa pois.

Yksityiset radioyrittäjäthän saavat tehdä asemillaan periaatteessa ihan mitä lystäävät, mutta on kai meillä kuulijoillakin sentään jokin äänivalta siihen mitä me kuuntelemme. Käy pian niin, että toteutuu se mihin Eero Hyvönen luottaa: ”Olemme saaneet Energyltä ja Kissiltä takaisin Cityn kuuntelijoita. Luotan siihen että ihmiset kyllästyvät.”

SAMAA POPPIA JOKA TUUTISTA, HS:N ARTIKKELI 28.2.1996

Musiikin kuuntelijoita on Suomessa paljon, niin myös radioasemia ja niiden taajuuksia! Herää kysymys, onko englanti tullut ruotsin kielen rinnalle puolipakolliseksi suomalaisille. Radiotaajuus vaihtuu, puimakoneen jyskytystä muistuttava jee-jee-”musiikki”. Ei, kaikissa ”soi” sama levy – siltä tuntuu.

Antakaa meille kotimaisen musiikin ystäville, ymmärrettävin sanoin esitettyä suomalaista musiikkia, niin monet voivat taas avata radion, muutenkin kuin uutisia kuunnellakseen!

Päättäjät herätys! Nuorisomusiikilla on jo tarpeeksi taajuuksia, Radio Ykkösen taajuus annettava sitä haluavalle Radio Kolmoselle, joka on ainoa kotimaisen musiikin ystävä, ainoa radioasema, joka ottaa huomioon etteivät kaikki radiokuuntelijat osaa englantia, eivätkä ole nuorisoikäisiä.

MATTI LINNANOJA Espoo

RADIO LOKKI, KOTKA, 1987-1993, ANU-AINO SAHARINEN MUISTELEE

Saharinen vaikutti asemalla vuosina 1990-1993. Ohessa paremmin toimenkuvastaan:

Olin kokopäiväinen toimittaja eli päivittäistoimittajan työt; aamu-, päivä ja iltapäiväjuontoa, juttujen tekoa, uutisten laadintaa.

Erityisen mieleenpainuvia juttuja:

Nenosen ja Ismälän lauantairehvit olivat puheenaihe!

Haastateltava kertoo tehneensä erityisesti yhteistyötä toimittajakollegoiden kanssa kuten Ulla-Maija Sievinen (päätoimittaja), Mika Rahkonen, Mika Heijari sekä edesmenneet Teuvo Romppanen, Riitta Suvisaari.

Oli melkoisen rentoa työntekoa, vaikka tosissaan juttuja tehtiinkin; meillä oli hyvä yhteishenki, monen kanssa oltiin tekemisissä vapaa-ajallakin.

Saharinen on jäänyt tuon aikaisesta radiotoiminnasta erityisesti kaipaamaan ajan hermolla olemista, monenlaisten ihmisten kohtaamista, musiikkia, paikallista otetta….

RADIO KOLMEN ENEMMISTÖ AAMULEHDELLE, HS:N ARTIKKELI 26.1.1996

LYHYESTI TAMPERE

Aamulehti-yhtymään kuuluva Alexpress Oy on solminut aiesopimuksen pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla toimivan Radio Kolmen osake-enemmistön ostamisesta. Radion on omistanut Laitisen perhe. Aiesopimuksen mukaan 65 prosenttia siirtyy Alexpressille. Toimitusjohtaja Arvo Laitinen jää omistajaksi 35 prosentilla.

Voimassa olevan toimiluvan mukaan Radio Kolmella on pääkaupunkiseudulla käytössään taajuudet 94,9 megahertsiä, 101,8 megahertsiä ja 102,8 megahertsiä. Radioasema toimii Klaukkalassa. Radio Kolmen liikevaihto on ollut noin viisi miljoonaa markkaa vuodessa. Radio Kolme on yksi pääkaupunkiseudulta Radio Ykkösen konkurssissa vapautuneita taajuuksia hakeneista yhtiöistä. (STT)

MAAMME ENSIMMÄISESTÄ NETTIRADIOASEMASTA HS:N ARTIKKELISSA 13.10.1995

Internet-tietoverkossa on avattu ensimmäinen suomalainen radioasema. Nettiradio-nimisen aseman puuhamiehenä on Iltalehden entinen päätoimittaja Veli-Antti Savolainen .

”Olen perustanut ilman mitään lupia uuden, mainosrahotteisen valtakunnallisen radiokanavan”, Savolainen sanoi torstaina Helsingissä Kotimikro ’95 -messujen tiedotustilaisuudessa. Hänen mukaansa internetissä toimiva radio ei tarvitse toimilupaa.

Nettiradio toimii niin, että internetiin kytkeytynyt tietokoneen käyttäjä saa RealAudio-nimisen tietokoneohjelman avulla radion toimittamaa aineistoa kuultavakseen tietokoneen kaiuttimien kautta. Savolaisen mukaan Nettiradio tarjoaa ensimmäisen kerran radion historiassa palvelun, jossa kuulija voi itse valita ajan, milloin hän haluaa kuunnella suosikkiohjelmaansa.

Savolainen kertoi, että Nettiradion sisällön painopisteitä tulevat olemaan koulutus, perhe ja talous. Kaikkiaan eri kanavia tulee kymmenkunta. Radio mainostaa hengellistä kanavaansa ”iloiseksi kristilliseksi kanavaksi”.

Radion keskustoimituksessa on Savolaisen mukaan kolmesta neljään työntekijää. Radion kautta voi myös kuunnella muiden kotimaisten tuottajien ohjelmia.

Nettiradio löytyy jo internetistä, mutta aseman varsinainen tuotanto alkaa vuoden lopulla. Savolainen odottaa radioasemalleen puolta miljoonaa ”kävijää” eli kuuntelijaa kuukaudessa maaliskuuhun mennessä.

Suomen ensimmäiset kotimikromessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 18.-19. marraskuuta. Skandinavian Liikemessujen toimitusjohtaja Lasse Öhman odottaa paikalle noin 20000 kävijää.

HANNU SOKALA

Kuvassa Veli-Antti Savolainen.