RADIO LOKKI, KOTKA, 1987-1993, MIKA RAHKONEN MUISTELEE OSA 1.

Tulin remmiin johonkin harjoittelijapestiin muistaakseni 1989, olisko ollut alkuvuodesta.

Siinä alkoi sitten pikku hiljaa tulla sellainen fiilis, että nyt on kivaa, tämä voisi olla oma ala, mutta ehkä tätä olisi hyvä vähän opiskellakin ja katsoa vähän etäämmältä. Hain keväällä 1991 Tampereen yliopistoon opiskelemaan journalismia, pääsin sisään ja otin lopputilin. Suurin piirtein kaksi vuotta olin.

Toimittajan hommia tein. Aamujuontoja, päivälähetyksiä, jonkun korisselostuksenkin, mutta loppua kohti jotenkin enemmän uutishommia – ja uutismaailmaan sitten ajauduinkin myöhemmin työuralla kokonaan.

Se oli aika monelle, minullekin, ensimmäinen vakituinen työpaikka alalla, ja se näkyi ja kuului usein – hyvässä ja pahassa. Vähän vielä moni harjoitteli työyhteisössä olemista ylipäänsä.

Lukemattomia sattumuksia tulee mieleen, isoja ja pienempiä, ja osan varmaan muistan väärin jo nyt.
Paljon tehtiin erilaisia jäyniä, ja tietysti oli aina parempi, jos ne kuuluivat lähetyksessä.

Juppe Luoma oli viran puolesta kauhean nuorekas mies – niin kuin tietysti vieläkin on! – kun juonsi omaa musiikkiohjelmaansa, taisi olla perjantai-iltaisin. Meille sitten selvisi, että Juppe täytti yhtenä lähetyspäivänä kolmekymmentä vuotta. Sehän tietysti tuntui kauhean paljolta, herranjumala.
Ajateltiin, että muistutetaan tästä Jupen nuorekkaan ohjelman nuoria kuuntelijoita. Ujutettiin mainoskasettien joukkoon, jonkun firman muka mainos. Se oli sen kasetin mukaan, Jupen tietämättä meidän työkavereiden spiikkaama synttärionnittelu, taustalla tietysti se Frederikin Kolmekymppinen-biisi. Juppe ajoi mainoksia ilmeisesti pahaa-aavistamattomana ja sieltä se pärähti nuorisomusiikin ja mainosten sekaan se onnittelu. Meillä oli valtavan hauskaa, vedet silmissä kikatettiin levyhyllyjen takana, muistaakseni Juppekin osasi nauraa asialle tosi hyvin.

Tuon muistan hyvin, tämän seuraavan paikkansa pitävyydestä en ole yhtä varma, mutta kerron sen silti, koska tarinaa on kerrottu pitkään.

Arolan Mikalla oli eeppisissä korisselostuksissaan niin kova vauhti päällä, että nimet, etenkin jenkkien nimet, menivät vähän milloin mitenkin. Ja Nenosen Jallu kiusoitteli Arolaa usein siitä, että tämä ei osaa sanoa Forssa (siihen aikaan Forssan Koripojat pelasi SM-sarjassa korista), vaan sanoo aina Vorssa. Niin kuin tietysti forss… eikun siis vorssalaisetkin sanovat.

No, yhden selostuksen alussa Arolaa otti sitten tämän itse esiin, ja sanoi, että julkisuudessa on ollut väitteitä, että hän ei osaa sanoa F-kirjainta, mutta nyt todistaa, että osaa, ja Arola hoki kovaan ääneen sitä nimenomaan ihan päin seiniä, V-äänteenä: ”ÄV, ÄV, ÄV!”. En vieläkään tiedä, tekikö se sen tahallaan.
Priceless.

Nykynäkökulmasta oli paljon ihan käsittämättömiä juttuja. Niin kuin se, että aamujuontaja sai pitkään valita musiikin koko aamuun ihan omien mieltymystensä mukaan ilman että kukaan puuttui asiaan mitenkään. Kaikenmoista rokkia minäkin pönttö soitin, kun siitä itse tykkäsin.

Melkein kaikki jutut olivat täysin editoimattomia haastatteluja. Sellaista onko-ollut-ongelmia-miten-asia-on-ratkaistu-Ruotsissa-miten-tästä-eteenpäin – tasoa.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.