UUSI PELASTUSJÄRJESTELMÄ KOKEILUSSA RADIOISSA, HS:N ARTIKKELI 14.10.1992

Uutta pelastustiedotteen lähettämistapaa kokeillaan ensi tiistaina Yleisradiossa sekä yhdessätoista paikallisradiossa Uudenmaan ja Kymen lääneissä. Tässä RDS-järjestelmässä Yleisradio ohjaa pelastuspalvelukoodilla kaikki radioasemat lähettämään samaa ohjelmaa, jolloin niiden oma ohjelma keskeytyy. Järjestelmää on tarkoitus käyttää vain erittäin vakavissa ja laajoissa onnettomuustilanteissa. (STT)

Kotkassa toimineeseen Radio Lokin mainoskuva ohessa.

RADIOANKKURI, KEMI, 1990-2003, ELINA A. PERÄLÄ MUISTELEE

Perälä vaikutti ko. Paikallisradiossa vuonna 1999; heinäkuusta syyskuuhun.

Tein haastatteluja päivittäiseen uutisvirtaan, editoin kelanauhoilta artistien haastatteluja, olin joskus mainosäänenä sekä suorissa lähetyksissä säätiedotteen lukija. Tein myös musiikkituottamiseen liittyen taustatyötä. Editoin kelanauhoilta juttuja.

Muistan, että Kati Mikkonen oli hyvin persoonallinen ja vahva toimittaja, jonka Hannu Karpo-tyylinen esitystapa nosti Radioankkurin suosiota. Saara Kemppainen johti toimitusta ja oli erittäin tiukka ja teräväsanainen asiatoimittaja. Alunperin lastentarhanopettajan uraa suunnitellut Hanna Juopperi toimi musiikkituottajana ja kaikenlainen hulvaton huumori toimituksessa olikin yleensä Hannan käsialaa. Autokorjaamoalalta radiotyöhön charmikkaalla äänellään ponnahtanut Markus Hintikka oli yksi parhaimmista juontajista. Hän todella sai aina hyvän kontaktin kuulijoihinsa vaikka välillä ns. jinkut soivat kaksikin kertaa peräkkäin. Mainospuolella työskentelivät ainakin Tarja Nikupeteri, Sari Pirttikangas sekä Mika Ketola. Sarin ääni soi monesti hyvin erilaisissa mainoksissa ja tämä aiheutti pakostakin koomisia tilanteita. Talousjohtajana toimi Tuula Hyykoski.

Koomisin tilanne omakohtaisista kokemuksistani  oli se, kun minulle esiteltiin Radioankkurin auto, jossa oli mailimittari. Tehtäväni oli käydä juttukeikoilla ympäri maakuntaa ja kyseisellä autolla ajaessa ei oikeastaan koskaan tiennyt ajoiko ylinopeutta, koska mailimittari näytti luonnollisesti kaikki maileina. Nauhurina käytettiin C-kasettinauhuria, josta jutut siirrettiin kelanauhalle.

Haastateltava kertoo tehneensä yhteistyötä erityisesti Hanna Juopperin ja Markus Hintikan kanssa ja nauttineensa haastattelujen teosta ja suorista lähetyksistä. 

Perälä on jäänyt kaipaamaan aitoutta ja rempseämpää ja kontaktiin pyrkivää keskustelutyylistä juontamista ja juttujen tekoa. Uutisaiheita ei suunniteltu liian tarkkaan etukäteen, vaan katsottiin mikä kuulijoita kiinnostaisi milloinkin. Kaupallinen osasto ja toimitus pysyivät erillään toisistaan. Huumoria riitti, vaikka työskentelyolosuhteet eivät olleet yhtä rikkaat kuin Ylellä.

PAIKALLISRADIOILLA VAIKEUKSIA, HS:N ARTIKKELI 9.2.1992

Yksitoista Suomen suurinta paikallisradioasemaa saivat turhaan odottaa lauantaina aamupäivällä kello l0.15 Anssi Kukkosen suoraa raporttia Albertvillestä. Kun raporttia ei sovittuun aikaan kuulunut, radioasemat soittivat musiikkia.

Myöhemmin ne joutuivat toteamaan kuuntelijoilleen, että linjat ovat kunnossa, mutta Kukkosesta ei kuulu. Luvattu avausraportti Albertvillestä tuli vasta kello 13.15, jolloin olisi pitänyt olla jo toisen päivittäisen raportin aika.

Syyksi ohjelmapaketin tilaajille sanottiin väärä puhelinnumero.

”Näin on, sain väärän puhelinnumeron, eikä Telen keskus vastannut, kun yritin selvittää sekaannusta”, sanoi Kukkonen, joka monia kommelluksia kokeneenakin hermoili aamuvarhaisella Les Saisies’n lehdistökeskuksessa.

Yhteydet Albertvillestä Suomen paikallisradioasemille hoitaa sopimuksen mukaan Tele. Tekniikassa ei ollutkaan mitään vikaa, ns. neuvottelupuhelulinjat olivat auki raporttia varten kaikille sopimusrenkaassa mukana oleville radioasemille.

”Aamu meni totisesti susille. Ohjelmaa oli mainostettu etukäteen jo pitkään. Me odotimme 14 minuuttia. Jotkut muut lopettelivat odottamisen jo aiemmin”, sanoo Kuopiossa toimivan Oikean Aseman ohjelmapäällikkö Vesa Toivanen.

Lauantainen aamupäivä on Toivasen mukaan parhainta kuunteluaikaa. ”Eniten sylettää, että tämä kolahtaa paikallisradioiden maineeseen.” Toivanen on näreissään siitä, että kun Kukkonen antoi ensimmäistä raporttiaan myöhästyneenä, hän ei sanallakaan selittänyt syytä. ”Olisi edes sanonut, että oli liikenne-esteitä.” (Kuopio/Albertville, Helsingin Sanomat)

RAUNI VÄINÄMÖ

Kuvassa Suomen mäkimiehet Albertvillen olympialaisissa.

PAIKALLISRADIOIDEN KUUNTELIJAJOUKKO KASVAA, HS:N ARTIKKELI 21.2.1990

Yleisradion kuuntelijajoukko on pienentynyt vuodesta 1988 noin seitsemän prosenttiyksikköä, suunnilleen saman verran kuin kaupallisten paikallisradioiden kuuntelijamäärä on noussut.

Yleisradion tekemän tutkimuksen mukaan sen radio-ohjelmat tavoittivat viime lokakuussa 58 prosenttia koko maan suomenkielisestä väestöstä. Paikallisradioita kuunteli 24 prosenttia.

Koko 1980-luvun aikana radion kuuntelijoiden määrä on pudonnut 76 prosentista 67 prosenttiin väestöstä.

Lokakuisen kyselyn mukaan radiota kuunneltiin noin kolme tuntia päivässä. Yleisradion kakkosverkon osa siitä oli suurin, runsaat tunti ja vartti. Ykkös- ja kolmosverkko ja yksityiset paikallisradiot kilpailivat melko tasaisesti lopusta ajasta. Kakkosverkon kuunteluun käytetty aika on kuitenkin lyhentynyt edellisestä vuodesta 20 minuuttia, suunnilleen saman verran kuin yksityisten paikallisradioiden kuunteluaika on pidentynyt.

Koko viime vuosikymmenen aikana Yleisradion verkkojen kuunteluun käytetty aika on pysynyt suunnilleen samana, vaikka ohjelmatarjonta on kasvanut. Radion kuunteluun käytetty aika kuitenkin on kasvanut, koska paikallisradioita alkoi ilmestyä vuodesta 1985.

Iskelmäradio ja Metsäradio suosituimmat

Ykkösverkon kolme kovinta olivat Metsäradio, Sävellahja 22000 ja STT:n uutiset kello 8.00. Sen jälkeen tuli jumalanpalvelus. 1-verkon kuuntelijakäyrässä näkyvät selvästi uutisten piikit.

Tutkimuksen mukaan Yleisradion Ykkösverkon kuunteluaika näyttäisi kasvavan iän mukana, kakkosverkon kuuntelu 35 ja 65 vuoden välillä. Paikallisradioiden kuunteluun käyttävät eniten aikaa 25-35-vuotiaat.

Yleisradion verkot kattavat koko maan ja yksityiset paikallisradiot noin kolme miljoonaa väestöstä.

MILLA AUTIO

Yksi ensimmäisistä maamme paikallisradioista oli Kouvolassa ja sittemmin myös Lappeenrannassa toiminut SBC Radio.

RADIO WEST ALOITTAA HUOMISAAMUNA TOIMINTANSA, HS:N ARTIKKELI 31.1.1990

Espoon ensimmäinen paikallisradio Radio West aloittaa toimintansa Tapiolassa torstaina 1. helmikuuta.

Uuden mainosrahoitteisen paikallisradion erottaa ohjelmapäällikkö Matti Paalosmaan mukaan muista pääkaupunkiseudun paikallisradioista varttuneelle kuulijakunnalle suunnattu asiaohjelmisto.

Uutisten ja ajankohtaisohjelmien ohella Radio West lähettää paljon keskusteluohjelmia. Sillä on myös enemmän ruotsinkielisiä lähetyksiä kuin muilla pääkaupunkiseudun paikallisradioilla. Musiikki on pääasiassa 1960- ja 1970-luvulta; myös vanhaa viihdejazz-musiikkia soitetaan runsaasti.

Paalosmaa luonnehtii Radio Westin muistuttavan olemassaolevista radioista lähinnä Yleisradiota, joskin sen ohjelmisto on viihteellisempää ja nopeatempoisempaa.

Espoolaisuuden hän sanoo korostuvan radion ohjelmistossa sikäli, että se käsittelee Espoon näkökulmasta asioita, joita muut paikallisradiot eivät ole käsitelleet.

Radio West aloittaa lähetyksensä arkisin klo 6.00 ja viikonvaihteessa klo 8.00. Lähetykset päättyvät sunnuntaista torstaihin klo 20.00 ja perjantaisin ja lauantaisin puoliltaöin. Ohjelmisto on järjestetty blokeiksi, joiden toimittajat ja sisältö vaihtelevat päivittäin.

Radio Westin vuokramasto sijaitsee Olarissa. Sillä on normaalivastaanottimella 30 kilometrin kuuluvuussäde. Koelähetyksiä on kuultu myös Lohjalla ja Taalintehtaalla.

Paalosmaan mukaan Radio Westin tavoitteena on olla kolmen vuoden kuluttua pääkaupunkiseudun johtava mainosrahoitteinen paikallisradio.

Hän arvelee uuden radioaseman lähinnä kilpailevan samoista mainosmarkoista muiden pääkaupunkiseudun paikallisradioiden kanssa. Toisaalta hän arvioi sen kiinnostavan myös sellaisia espoolaisia mainostajia, jotka eivät käyttäisi ilmoituskanavanaan muita paikallisradioita.

TAINA SCHAKIR

RANSKALAISYHTIÖ OSTI OSAN RADIOASEMA 96,8:STA, HS:N ARTIKKELI 2.8.1995

Ranskalainen viestintäalan suuryritys NRJ S.A. osti tiistaina kolmanneksen helsinkiläisen radioasema FM 96,8:n osakkeista. Aseman on tähän mennessä omistanut kokonaan Musiikkikersantit Oy:n tytäryhtiö Capitec.

NRJ S.A omistaa sähköisiä tiedotusvälineitä jo useissa Euroopan maissa. Kaikista alan ranskalaisista yrityksistä sillä on eniten ulkomaisia omistuksia. Pohjoismaihin yhtiö laajeni 1993, jolloin Ruotsin Radio Energy aloitti lähetykset.

FM 96,8 on viides pääkaupunkiseudulle perustettu kaupallinen radioasema. Se on lähettänyt koelähetyksiä Helsingin seudulla toukokuusta saakka.

Uuden radioaseman lähetysten sisällöt muotoillaan valmiiksi lähiaikoina, ja syksyllä asema alkaa tuottaa ohjelmia nimellä Radio Energy Helsinki.

”Testailemme nyt erilaisia ohjelmakokonaisuuksia, ja ihan näinä päivinä päätämme, mikä lähetysten linja tulee olemaan. Hittimusiikkia joka tapauksessa”, sanoo Musiikkikersanttien projektipäällikkö Ilkka Ahti.

Uuden aseman toimittajakokelaat ovat juontaneet suoria ohjelmia kevään ja kesän ajan, ja syksyn kuluessa heistä seulotaan ne, jotka saavat jatkaa uudessa Radio Energyssä. Aseman lähetykset ovat ympärivuorokautisia.

Ahti ei suostu nimeämään Radio Energyn kilpailijoita. ”Me teemme omanlaistamme ohjelmaa. Emme lähde vielä tässä vaiheessa kilpailemaan kenenkään kanssa.” ”Etsimme yhteistyökumppania, ja ranskalainen NRJ vaikutti mielenkiintoisimmalta. Kaikki vaihtoehdot olivat ulkomaalaisia”, Ahti kertoo.

Viimeisen vuoden aikana suomalaisista mainosmarkoista on kilpaillut ainakin kolme ulkomaista yhtiötä: ruotsalainen metsä- ja mediajätti Kinnevik, Pohjoismaiden viestintämarkkinoihin keskittynyt Scandinavian Broadcasting System (SBS) ja amerikkalainen United International Holdings.

Suomi on mainostajien mielestä houkutteleva, koska paikalleen jämähtäneitä mediamarkkinoita hallitsee vain muutama viestintäalan talo. Viimeistään digitaalisen television odotetaan räjäyttävän suomalaiset mediamarkkinat kasvuun. Televisiomainonta lisääntyy jo nyt.

SBS hankki viime syksynä nopeassa tahdissa omistuksia suomalaisista yksityisistä radioasemista. Se omistaa nyt Turun paikallisradio Radio Sadan, kolmanneksen tamperelaisesta Radio 957:sta, puolet helsinkiläisestä Radio Citystä ja kolmanneksen Kiss FM:stä. Yhtiö on myös MTV:n pienosakas.

Amerikkalainen tv-yhtiö ABC omistaa SBS:stä viidenneksen. Walt Disney Company ilmoitti maanantaina ostavansa ABC:n.

”Tuskin ulkomaiset yritykset yleisesti ottaen ovat kovin kiinnostuneita Suomen paikallisradiokuvioista. Ulkomaalaisia on ollut tarjolla lähinnä pääkaupunkiseudun radioasemien osakkaiksi”, sanoo liikenneministeriön tarkastaja Taina Valkeajärvi.

ANNA KARISMO

RADIO ANTAA ÄÄNITAUSTAN, HS:N ARTIKKELI 27.8.1993

”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” -sananlasku sopii oivallisesti radio 957:n toimitussihteerin Timo Honkalan vastaukseen (HS 21. 8.) toimittaja Matti Posion arvosteltua radiota pelkäksi puhelinjukeboxiksi. Posion juttu oli innoittanut myös ex-radiotoimittaja Pirkko Tuomista tarttumaan kynänvarteen. Tuominen arvosteli Yleisradiota henkisestä taantumasta.

Tampereella asuvana ja ”ysiviisseiskaa” jonkin verran kuunnelleena voin sanoa, että Posio on tietyssä suhteessa oikeassa kutsuessaan radiota pelkäksi jukeboxiksi. Kun tietokone ehdottaa toimittajille soitettavat kappaleet, radion musiikkilinjaa voidaan muuttaa vain muutamalla näppäimen painalluksella ja lähes puolet (klo 18-05) lähetysajasta on annettu palkkakulujen pelossa pelkän jukeboxkoneen hoidettavaksi, on mielestäni menty automatisoinnissa hieman liian pitkälle.

Kone ei koskaan voi korvata ihmistä – ainakaan radiossa. Jos tähän ollaan menossa muillakin maamme paikallisradioasemilla, en enää ihmettele, miksi maassamme on yli 519000 työtöntä.

Miksi 957 on suosituin radioasema Tampereella? Aseman suosio perustunee lähinnä musiikkiin ja siihen, että radio lähettää omien sanojensakin mukaisesti ”ohjelmavirtaa”. Nykyajan radionkuuntelija kun käyttää yleensä radiota vain taustamusiikkina, eräänlaisena ääniympäristön täytteenä.

Koko perhe ei enää keräänny radion ääreen odottamaan jotakin tiettyä lähetystä kuten vuosikymmeniä sitten. Ainakaan minä en jaksa aamiaispöydässä tai päivällistä syödessäni kuunnella tylsiä jorinoita Suomen talouspoliittisesta tilanteesta tai eläkeläisten tuloeroista. Tässä suhteessa Yleisradio on jäänyt mielestäni pahasti jälkeen paikallisradioista.

Radiomafiakin nykyaikaisimpana Yleisradiokanavana lähettää liikaa ”Ugandalaisia popiskelmiä” -tyylisiä ohjelmia ollakseen kilpailija paikalllisradioille. Pirkko Tuomisen esittämää ”henkistä tyhjiötä” ei mielestäni ole. Kuuntelutottumukset vain ovat muuttuneet.

Tietokone on erinomainen keksintö, ja esimerkiksi teostoilmoitusten tekemiseen se on varmasti lähes korvaamaton. Mutta ei ihminen intuitiivisyydessään ja inhimillisyydessään sittenkään ole tietokoneella korvattavissa. Se olisi syytä muistaa vastaisuudessa, kun uusia radioasemia sanerataan vastaamaan nykypäivän taloudellisia toimintaedellytyksiä.

Ugandalaisia popiskelmiäkin radiossa toki sopii ja jopa tuleekin soittaa, mutta Yleisradion tulisi mennä itseensä ja miettiä, soveltuvatko tämäntyyppiset ohjelmat juuri prime time -kuunteluaikaan.

Mafialla – esimerkiksi – olisi yöllä oivallista aikaa soitella valtalinjasta poikkeavia radio-ohjelmia, kunhan se ensin poistaisi kanavaltaan täysin kanavaprofiiliin sopimattoman Eine Kleine Nachtmafia -ohjelman. Näin saataisiin niin valtaväestön kuin Pirkko Tuomisenkin toiveet täytetyksi.

PEKKA HOLOPAINEN radionkuuntelija Tampere

ASEMAKETJUJEN SALLIMISEN VAATIMISTA, YHTEISLÄHETYKSET TOIVEISSA, KOLMANNES KRIISIYHTIÖITÄ, HS 24.11.1992

Paikallisradioliitto ei hyväksy radioiden nykyisten toimilupaehtojen vaatimuksia ohjelmien kotimaisuusasteesta ja oman ohjelmatuotannon osuudesta. Liitto pitää vaatimuksia kahlitsevina.

Liittohallituksen käsittelemässä muistiossa ehdotetaan yhteislähetysten rajoituksista luopumista. Useiden asemien yhteisten lähetysten lisäksi tulisi sallia yhteiset omistajat ja yhteinen markkinointi. Kustannukset kevenisivät ja tulot lisääntyisivät.

Muistion mukaan kolmannes paikallisradioyhtiöistä on taloustunnusluvuin mitaten kriisiyhtiöitä. Viime vuonna paikallisradioalan käyttökate oli negatiivinen. Muistion mukaan yhteiset omistusjärjestelyt eivät olisi viestinnän haitallista keskittymistä vaan järkevää rahoitushuoltoa.

”Oman tuotannon vaatimisesta luovuttava kokonaan”

Kotimaisuusaste- ja omatuotantovaateita määriteltäessä tulisi liiton mielestä ottaa huomioon näiden termien epäselvyyden lisäksi joukkoviestimien yhdenvertaisuus.

”Omatuotanto-osuus on epäselvä käsite, josta on luovuttava kokonaan. Sen sijaan voidaan asettaa vaatimus 35 prosentin kotimaisuusasteesta”, ehdotetaan liittohallituksen muistiossa, josta on tarkoitus keskustella liittokokouksessa 26. marraskuuta. Esimerkiksi MTV:n toimiluvan mukaan 35 prosenttia ohjelmasta tulee olla kotimaista alkuperää.

Muistio on luovutettu myös liikenneministeriölle.

Paikallisradioliitto on jo aiemmin ehdottanut omatuotantovaatimuksen pudottamista 25 prosenttiin nykyisestä 75 prosentista.

Muistiossa ehdotetaan myös ns. rinnakkaistaajuuksien käytön sallimista. Rinnakkaistaajuuksilla voitaisiin lähettää esimerkiksi pääasiassa rock-musiikkia ja -uutisia, päätaajuudella monipuolisempaa ohjelmistoa. Näin houkuteltaisiin paikallisradioille lisää mainosrahaa.

Valtakunnallista mainosradiota ei annettaisi Ylelle

Valtakunnallisen mainosradion perustaminen vähentäisi paikallisradioiden myyntituloja. Liiton mukaan suurimmilla radioasemilla valtakunnallisen mainosmyynnin osuus on lähes viidesosa myyntituotoista, kun se pienemmillä saattaa olla nolla markkaa.

”Paikallisradioiden toimintaedellytykset turvataan parhaiten siten, että valtakunnallisen kaupallisen radion toimiluvassa estetään alueellinen ohjelma ja mainonta”, korostetaan muistiossa.

Muistiossa korostetaan, ettei valtakunnallista lupaa tule myöntää Ylelle tai yhteisölle, jossa Ylellä on määräävä asema.

Muistion mukaan mainosradiolla ei tule hyvittää Ylen investointeja radioverkkoon, elleivät paikallisradiot saa vastaavia hyvityksiä takautuvasti, eikä mainosradiota tule käynnistää ennen kesäkuun loppua 1994. Tuolloin paikallisradioiden nykyiset toimiluvat päättyvät.

Liikenneministeriön suunnitelmassa esitetään lisäksi toimilupamaksujen perimistä paikallisradioilta. Lakeja voitaisiin suunnitelman mukaan muuttaa niin, että ”sähköisen joukkoviestinnän harjoittajilta peritään toimilupamaksu”. Tuotto menisi ”ei-kaupallisen toiminnan rahoitukseen”.

Suunnitelmat toimilupamaksusta kauhistuttavat

”Selkeästi sääntelytalouteen kuuluva elementti on ristiriidassa avoimeen markkinatalouteen pyrkivän yhteiskuntakehityksen kanssa”, kritisoi liiton muistio.

Muistion mukaan toimilupamaksu johtaisi mm. siihen, että muutenkin talousvaikeuksissa kamppaileva kaupallinen radioasema joutuisi rahoittamaan kilpailijaansa.

MARKO SAMULI JOKELA

 

 

TÄRKEINTÄ ON MIELIKUVA LIIKKEESTÄ, HS:N ARTIKKELI 15.7.1991

Meidän radiossa: Kuopio, Oikea asema

Oikean Aseman ulkolähetysauto karauttaa kuopiolaisen kesäterassin edustalle. Toimittaja Pekka Junkkari hyppää ulos ja suunnistaa määrätietoisen näköisenä mutta tosiasiassa ihan sattumanvaraisesti pöytään, jossa istuu kaksi ruskettunutta miekkosta tuoppeineen. Näennäisen vastustelun jälkeen toinen suostuu jututettavaksi.

”Mistäs olet noin hienon hatun ostanut?” Junkkari aloittaa.

Tämä on paikallisradioaseman kesäistä arkea. Kierrellään ihmisten parissa ja kysellään niitä näitä.

Oikean Aseman kesään on tänä vuonna osunut poikkeuksellisen monta suurempaa tapahtumaa: ensin oli maatalousnäyttely ja parhaillaan Varkauden asuntomessut. Muina aikoina ohjelmista välittyy vain letkeä lomatunnelma. Se tarkoittaa myös sitä, että radioaseman toimittajista on suuri osa kesälomalla.

Paikallisia uutisaiheita on kesäaikana vähän tai niitä joudutaan panttaamaan toimittajien kesälomien takia. Uutislähetyksissä on luotettava tavallista enemmän STT:n antiin. Ensin kerrotaan, että 45-vuotias mies kuoli hirvikolarissa Siilinjärvellä, ja vasta sen jälkeen siirrytään Jugoslavian tapahtumiin.

Kuopiossa päämajaansa pitävä Oikea Asema on Radio Porin ohella maan menestyneimpiä kaupallisia paikallisradioasemia, ja se on ylivoimaisesti alueensa kuunnelluin radioasema. Kuuntelijat ovat ottaneet sen omakseen.

”Vuorovaikutus yleisön kanssa sujuu erinomaisesti. Ihmiset soittelevat ahkerasti tai kävelevät sisään kertomaan esimerkiksi uutisaiheita”, kertoo Oikean Aseman uutistoimittaja Eija Sarinko .

”Rohkenen väittää, että paikallisradiot ovat tuoneet lisää tasavertaisuutta tiedonvälitykseen, ja uutiskynnykset ovat madaltuneet valtakunnallisestikin”, Sarinko sanoo.

Paikallisradio ei voi olla vain tiedonvälittäjä, vaan myös palveluasema. Sen kautta kulkee viestejä kadonneista kissoista, karanneista hevosista, sydänsuruista tai varastetuista autoista.

”Jos misu tai murre on kateissa, niin eihän sitä jaksa olla kiinnostunut Jugoslavian tapahtumista”, tietää yhtiön toimitusjohtaja Nils Tuominen .

Paikallinen yleisö on Oikealle Asemalle niin tärkeää, että sitä ei laiminlyödä edes kesäturistien vuoksi. Tuominen arvelee, että jos ryhdytään tekemään ohjelmaa matkailijoille, se vain ärsyttää paikallista väkeä.

Oikea Fiilis

Nils Tuominen kertoo liikuttuneena parin vuoden takaisesta maakuntakiertueesta. Isännät pitivät radioaseman vierailua niin suurena tapauksena, että he saapuivat paikalle tummissa puvuissa ja kauluspaidoissa.

Kriittisemmät kuulijat moittivat Oikeaa Asemaa junttiradioksi, ja ohjelmatarjonta voi huonoimmillaan kuulostaa ”joutavanpäiväiseltä viihteeltä”.

”Me tehdään tätä työtä kuuntelijoiden ehdoilla. Ihmiset tykkäävät siitä, että ohjelmat kuulostavat rehellisiltä”, Pekka Junkkari puolustautuu.

”En minä haluakaan tarjota ihmisille mitään kovin syvällistä, mutta tietynlaisia elämänarvoja kuitenkin.” Kunnon paikallisradiotoimittajan tapaan Junkkari nauttii estottomasti suorista lähetyksistä ja kommunikoinnista ihmisten kanssa, vaikka aina ei voikaan luottaa siihen, että tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Junkkarin mukaan turhautuminen uhkaa vain silloin, kun ei ole aikaa ”valmistautua henkisesti” tilanteisiin.

”Mutta henkinen valmistautuminen ei tarkoita sitä, että on kasa paperia mukana. Päinvastoin.” ”Tärkeintä on luoda kuulijoille mielikuva liikkeestä.” ”Me paikallisradiotoimittajat olemme voimakkaasti personoituja, ja ihmiset tulevat helposti kommentoimaan kuulemiaan ohjelmia. En minä kaipaa intimiteettiä. Mitä mieltä tätä olisi tehdä, jos ei saisi palautetta?” Junkkari miettii.

”Fiiliksellähän tätä työtä tehdään. Jos ihmisiä ottaa päähän, se kuuluu heti lähetyksessä”, muistuttaa myös toimitusjohtaja Tuominen.

”Paikallisradiossa pitäisi pystyä luomaan yrityskulttuuri, joka sallii yrittämisen ja epäonnistumisetkin.”

Pullakuskeista ei pidetty Savossa

”Savolaisuus tulee niistä ihmisistä, jotka ovat mukana lähetyksissä”, Nils Tuominen sanoo. Oikean Aseman toimittajat eivät puhu savoa lähetyksissä, lukuunottamatta juontajakaksikko Mikko Juntusta ja Vesa Toivasta , jotka ovat viljelleet savolaishuumoria menestyksellä jo vuosia.

Huumorillakin taitaa olla paikallisia rajoituksia. Pääkaupunkiseudun suosittu juontajakaksikko Pullakuskit otettiin Kuopiossa vastaan varsin nuivasti.

Tuomisen mielestä Oikea Asema pitää huolta paikallisuudesta ennen muuta uutis- ja ajankohtaisohjelmilla. Niihin on satsattu alusta lähtien, ja satsataan vastedeskin. Tuominen kertoo, että yhdessä vaiheessa heillä puhuttiin ihan tosissaan ajankohtaisohjelmista ja ”täyteohjelmista”, ja sama jako on periaatteessa olemassa edelleenkin.

Mitä lama tekee paikallisradioille?

”Uutistoiminnan osuus ohjelma-ajasta on noin 20 prosenttia, loput on musiikkia ja viihdettä. Jos tämä niin sanottu täyteohjelmisto pystytään tekemään halvempina yhteislähetyksinä, en näe siinä mitään pahaa. Niillä pystytään vapauttamaan resursseja ajankohtaistoiminnalle”, Tuominen laskeskelee.

Lama puree siis paikallisradioissakin. Oikealla Asemalla ohjelma-aika oli kasvatettu 24 tuntiin, kun ilmoitukset eivät muuten mahtuneet mukaan. Sitten tuli käänne, ohjelma-aikaa supistettiin, ja yhtiön ympärille kerättyjä rönsyjä piti ryhtyä karsimaan.

Oikean Aseman olemassaolo ei silti ole uhattuna, eikä toimitusjohtaja pelottele irtisanomisilla.

Nils Tuominen on myös Suomen Paikallisradioliiton puheenjohtaja. Hän uskoo paikallisradioiden vapaaseen kilpailuun.

”Toimiluvat pitäisi vapauttaa kokonaan. Ne asemat pärjäävät, joissa tehdään hommat hyvin.” Oikean Aseman free lance -uutistoimittaja Martti Ruokolainen lisää tähän hieman kyynisemmin – ja epäilemättä realistisemmin: ”Radion pitää kuulostaa ilmoittajien korvissa uskottavalta.” ”Paikallisradiot ovat vuosien mittaan kehittyneet hurjan paljon. Nykyään kilpaillaan ammattitaidolla”, huomauttaa puolestaan Eija Sarinko.

LEENA VIRTANEN

 

POIMINTOJA RADIOIDEN OHJELMATARJONNASTA, HS:N ARTIKKELI 13.5.1991

Radio Ettan Berliinissä .

Radio Ykkönen lähettää maanantaista perjantaihin suoraa ohjelmaa Berliinistä, radioasema 100,6:n studiosta. Ohjelmatyön lisäksi viikon rupeamalla vahvistetaan yhteyksiä mannereurooppalaisiin paikallisradioihin. Ohjelmat toimittaa uutispäällikkö Matts Dumell, äänitarkkailija on Hannu Eskola ja tuottajana Markku Veijalainen. He junailivat viime kesänä samanlaisen ohjelmasarjan Moskovasta. (MR) Radio Ykkönen klo 8.00

MATTI RIPATTI