RADIO SYKE, HELSINKI, 1988-1990, KIRSI VÄÄNÄNEN (ENT. SUTINEN) MUISTELEE

Olimme Heimo Holopaisen kanssa töissä nimikkeellä ohjelmapäällikkö. Rekrytoimme toimittajat, teimme ohjelmakartat, valikoimme musiikit, koulutimme ”ummikot”…teimme siis kaiken pohjatyön ja valvoimme sen toteutumista. Ihan tyypillisiä tuottaja/ohjelmapäällikön töitä siis, mutta kamalalla työmäärällä ja kiireellä.

Komeita ohjelmasarjoja tehtiin. Kolme polvea keskusteluohjelma oli hieno, samoin Kaupungin katu feature-tyyppinen puoliksi kuunnelma, puoliksi dokumentti. Olihan noita paljon muitakin sekä yksittäisiä ohjelmia että lähetysvirtaa, joka toimi kuin häkä.
Avajaisissa oli komea Ekku Peltomäen lasershow ja sittemmin halloween- ja Elvis -ohjelmat (muistaakseni läpi yön kummassakin tapauksessa). Muutenhan meillä oli öisin (ensimmäisenä radiona) cd- boxi, joka soitti randomina tauotonta musiikkia. Tai jonka olisi pitänyt soittaa. Aika-ajoin kone teki tenän ja sitä korjailtiinkin tavan takaa. Saatoin esim. yöllä (tarkkailin näemmä silloinkin lähetysvirtaa) havahtua hereille siihen, että musiikissa oli liian pitkä tauko eikä siinä muuta kuin töihin… Yötä päivää yötähän koko 9kk Radio Sykkeessä muutenkin merkitsi. Muistan olleeni niin uupunut kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen, että tuohon mennessä ensimmäinen vapaapäiväni meni vanhempien luona sängyn pohjassa stressi-itkua vääntäessä.
Noihin aikoihin paikallisradioiden toimitusjohtajat ja hallitukset olivat ennen kaikkea markkinoinnin ja mainonnan erityisosaajia, joten yhteentörmäykset toimituksellisen työn ja markkinoinnin osalta olivat lähes jokapäiväisiä – ainakin meillä. Oli rankkaa perustella toimintatapoja uudelleen ja uudelleen sillä itsestäänselvyydellä, että vain hyvillä ohjelmilla, uskottavuudella ja kuuluvalla innolla saadaan mainostajat mukaan – ei sillä, että free-toimittajamme pukeutuvat, meikkaavat ja käyttäytyvät ”salonkikelpoisesti”. Meidän toimittajakuntamme oli erityisen persoonallista, villiä, innostunutta, oivaltavaa ja älykästä porukkaa, joiden tärkeimpiä ominaisuuksia eivät varmasti sopineet edustavuus markkinoinnin näkökulmasta.

Kirsi kertoo nauttineensa työssään ko. radioasemalla erityisesti toimituksen ilmapiiristä. Meitä oli peräti 30 vakituista ja friikkua yhteensä. Vaikka suurin osa porukasta tuli ihan pystymetsästä, oli komeaa seurata heidän kehitystään pikavauhtia uskomattoman ammattitaitoisiksi toimittajiksi. Koko porukasta vain 3-4 on nyt ns. muissa hommissa. Loput ovat huipputekijöitä radio- ja tv-maailmassa, elokuvan ja/tai teatterin parissa sekä taiteen piirissä. Olihan se uskomaton jengi! Porukka joka puhalsi yhteen hiileen ja uskoi itseensä. Kannatti uskoakin. Eräs Ylen päälliköistä ennakoi minulle Sykkeen synnyn aikoihin, että ”vaikka tällä hetkellä siellä kuuluvat persoonat ja kipinöinti, odotan vain hetkeä kun he ihan pian alkavat tehdä asioita aivan samoin kuin opettajansakin. Sitten siellä kuuluvat vain pikku-Hollet ja mini-Kirsit”. Näin ei käynyt koskaan. Jokainen Syke -lähtöinen toimittaja kuulosti silloin ja kuulostaa nytkin omalta vahvalta persoonaltaan.

Kysyttäessä asioista joita haastateltava on jäänyt kaipaamaan noilta ajoilta, hän vastaa seuraavasti.
”Ainoastaan toimituksen ilmapiiriä. Ilo ja työnteon totisuus samassa paketissa. Tuloksen laadusta ei tinkinyt kukaan ja silti naurettiin paljon.”

Muu touhu olikin oikeasti aika kamalaa. Avajaispäivän aattona toimitusjohtaja pyörähti työhuoneen ovella ihastelemassa, että onpa hieno purjelentosää – ja sinne se ukko katosi taivaalle liitelemään samaan aikaan kun tekniikkavastaava Yunizi oli nukkunut jo viikon päivät ainoita uniaan studion lattialla tatamilla ja kaikki muutkin puursivat hommia yötä päivää.
Hienot huonekalut ja komeat edustustilat olivat johdon tärkeitä ”näyttöjä” eivätkä siihen sopineet pirskahtelevat toimittajat, jotka räkättäen saattoivat ajaa käytävällä työtuolirallia.
Henkilökohtaisesti koin suorastaan kammottavana markkinoinnin vaatimukset esim. tehdä juttua sisustuksesta – asiantuntijaksi naamioituneena eli haastateltavana tietenkin sen firman pomoporras, joka suostuu mainosajan ostamaan. Siinäpä sitten kumarrettiin yhtäälle ja pyllistettiin kilpailijoille ja samaan aikaan murennettiin kuuntelijoiden luottamusta.
En väitä, että kaupallisuus ja toimituksellinen työ eivät sopisi keskenään. Viisaampi omistajataho vain olisi ymmärtänyt samalla kunnioittaa kuulijaa ja erottaa nämä kaksi toisistaan – ainakin kun tavoite oli saada kuuntelijoiksi ns. ajattelevia nuoria aikuisia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.