PAIKALLISRADIOIDEN MUSIIKILLISIA MUISTELMIA PER ARTISTI: KAIJA KOO

KAIJA KOO
1993 Kuka keksi rakkauden, Niin kaunis on hiljaisuus, Viimeinen lento, Tule lähemmäs beibi, Hanat aukeaa, Kylmä ilman sua, Tuulten viemää
1995 Tuulikello, Seuraavassa elämässä, Taivas sisälläni, Maailman tuulet vie, Menneen talven lumet
1997 Unihiekkamyrsky, Minä muistan sinut
1998 Operaatio jalokivimeri, Päivät lentää
1999 Tinakenkätyttö
2000 Jos sua ei ois ollut
Radioiden yleisesti soittamia musiikkiesityksiä, varsinkin vuoden 1993 levytykset. Biisejä ollut mukana myös Radio TOP 20- listalla jota kuuntelin Radio Fonin taajuudelta. Tuulikello taisi soida talvella 1995 Mäntsälän Jokelanseudulla Pullokiskan kohdalla, matkalla auton kyydissä äänestämään eduskuntavaaleissa Arolan koululle tai sieltä tullessa, Radio Ykkösessä muistaakseni. Toivottuja biisejä myös, esim. Radio Kympin Onnenlevyissä. Radio Lännentiellä muistan kuulleeni myös ensin mainittuja biisejä. Voi olla että viimeksi mainitut ovat soineet mieluummin Radio Suomen puolella.

Mainokset

PAIKALLISRADIOIDEN MUSIIKILLISIA MUISTELMIA PER ARTISTI: ZZ TOP

ZZ TOP

1990 Concrete and steel, Lovething, Penthouse eyes, Tell it, My head`s in Mississippi, Decision or collision, Give it up, 2000 blues, Burger man, Doubleback
Biisejä tuli ääniteltyä radiosta kasetille, ainakin Radio Päkän TOP TEN- ohjelmista ja Radio Cityn lähetyksestä (My head`s in Mississippi).

1992 Viva Las Vegas, Gun love
Listahittikappaleita nämäkin, ainakin ensiksi mainittu, ohjelmia Coca-Cola Eurochart HOT 100, Radio Cityn TOP 40 ja Radio Ykkösen Aurinko Jaffa TOP 40 jossa tätä kuului ainakin.

Yhtyeen vanhempiakin musiikkiesityksiä kuului radiosta 1990-luvulla, esim. Gimme all your lovin`/ Sharp dressed man jonka muistaakseni kuulin Radio Päkän ja Radio Jannen iltayhteislähetyksessä. Rough boy taisi soida Radio Kolmessa ja Legs soi myös jossakin.

PAIKALLISRADIOAIHEISTA MUISTELUA PENTTI-OSKARI KANKAAN KIRJASTA OSA 1.

sis. teokseen Onnellisen miehen tarinoita, julk. Positiivarit, 2011.

Aloitin sivutoimisena musiikkitoimittajana radio Auran Aalloilla vajaa parikymmentä vuotta sitten. Se oli tuolloin yksi viihdemaailman korkeakouluista. Sieltä ovat lähtöisin esimerkiksi Joel Hallikainen, Sari Tamminen, Heikki Hilander, Janne Porkka, Anna Hanski ja Marjukka Karttunen, Suurlähettiläiden Jusu Pöyhönen ja moni muu. Lukuisat Yleisradion ja muiden mediakanavien toimittajat ja päälliköt ottivat viestinnän ja viihteen ensiaskeleet Auran Aalloilla. ”Förin äijä” Markku Heikkilä oli ensimmäinen päällikkö. Kun itse aloitin toimittajana, päällikkö oli vanha muusikkokaverini, kitaristi Markku Laaksonen. Hän on myöhemmin toiminut muun muassa Ylen viihdepäällikkönä.
Lähden mielenkiintoiseen toimeen täysin kylmiltäni. Olimme sopineet, että aloitan yöradioiden toimittamisen. Oikea ”laivan perämies” Tauno Vintola oli silloin myös rivissä ja sovimme, että hän opastaa minua studiotyössä. Tekniikka oli kuin lentokoneen ohjaamossa. Nappuloita ja namiskuukkeleita oli kymmeniä ja ne kaikki vaikuttivat lopputulokseen.
Menin illalla seuraamaan Vintolan Tanen toimia, jotta hän ohjaisi ja neuvoisi tekniikan käytössä. Hän piti minulle studiossa viiden minuutin pikakurssin ja lähti sitten lipettiin. Hädissäni pyysin häneltä perusteellisempaa ohjausta.
”Kyllä sinä tästä selviät, osaathan ajaa höyrylaivaakin”, Tane sanoi ja poistui paikalta. Oloni oli kuin osuuskaupan hoitajalla ennen inventaariopäivää. Seurasin kuulokkeilla eetteriin lähtevää ohjelmaa ja toivoin, että sinä yönä kaikki kuulijat nukkuisivat. Siitä se sitten alkoi.

 

PAIKALLISRADIOIDEN MUSIIKILLISIA MUISTELMIA PER ARTISTI: FREDERIK

FREDERIK
1990 Fredemix
1991 Miesstrippari, Nakurantaan, Markkinarako
1992 Rukoilen sua rakkaimpain
1993 Kyynelten jälkeen, Adios
1995 Kuusikymppinen, Seitenkymppinen
1996 Kuka sinä olet?
1998 Estonia, Humu humu nuku nuku apua, Sä tulit koputtamatta
Radiosta kuultuja musiikkiesityksiä. Miesstripparin taisin kuulla ensimmäistä kertaa nimenomaan Radio Ykkösen Mycard- listaohjelmassa. Radio Kolmen Elämän parketeilla- ja Norsunkaatajat- ohjelmissa, Radio Jannen la-illan iskelmämusiikkiohjelmassa ja Radio Etelän Äänessä + Radio Kympin Onnenlevyissä näitä on kuultu ainakin.
Artistin vanhempia musiikkiesityksiä on kuultu 1990-luvulla myös Sävelradiossa, kuten toivottu Yö vaatii kosketusta ja artistia haastateltiin Sunnuntain musiikkivieras- ohjelmassa niin ikään samalla asemalla. Radio Stadin/ Radio Fonin lähettämässä, Timo Ukkolan toim. Kullattua nostalgiaa- ohjelmassa soivat ainakin biisit Nuoruuden päivät ja Jeesus Kristus.

PAIKALLISRADIOIDEN MUSIIKILLISIA MUISTELMIA PER ARTISTI: KOJO

KOJO
1990 Älä mee pois, Pyöri maa pyöri kuu
1993 Heidi Hoo
1996 Suloinen Maria
Muistelen kuulleeni näitä kaikkia paikallisradioissa 1990-luvulla ainakin. Artistin vanhempiakin levytyksiä on kuulunut tuona aikana radiosta mutta liitän ne mieluummin Radio Suomen puolelle. Viimeksi mainittu soi Radio Kympin Onnenlevyissä.

RADIO SYKE, HELSINKI, 1988-1990, KIRSI VÄÄNÄNEN (ENT. SUTINEN) MUISTELEE

Olimme Heimo Holopaisen kanssa töissä nimikkeellä ohjelmapäällikkö. Rekrytoimme toimittajat, teimme ohjelmakartat, valikoimme musiikit, koulutimme ”ummikot”…teimme siis kaiken pohjatyön ja valvoimme sen toteutumista. Ihan tyypillisiä tuottaja/ohjelmapäällikön töitä siis, mutta kamalalla työmäärällä ja kiireellä.

Komeita ohjelmasarjoja tehtiin. Kolme polvea keskusteluohjelma oli hieno, samoin Kaupungin katu feature-tyyppinen puoliksi kuunnelma, puoliksi dokumentti. Olihan noita paljon muitakin sekä yksittäisiä ohjelmia että lähetysvirtaa, joka toimi kuin häkä.
Avajaisissa oli komea Ekku Peltomäen lasershow ja sittemmin halloween- ja Elvis -ohjelmat (muistaakseni läpi yön kummassakin tapauksessa). Muutenhan meillä oli öisin (ensimmäisenä radiona) cd- boxi, joka soitti randomina tauotonta musiikkia. Tai jonka olisi pitänyt soittaa. Aika-ajoin kone teki tenän ja sitä korjailtiinkin tavan takaa. Saatoin esim. yöllä (tarkkailin näemmä silloinkin lähetysvirtaa) havahtua hereille siihen, että musiikissa oli liian pitkä tauko eikä siinä muuta kuin töihin… Yötä päivää yötähän koko 9kk Radio Sykkeessä muutenkin merkitsi. Muistan olleeni niin uupunut kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen, että tuohon mennessä ensimmäinen vapaapäiväni meni vanhempien luona sängyn pohjassa stressi-itkua vääntäessä.
Noihin aikoihin paikallisradioiden toimitusjohtajat ja hallitukset olivat ennen kaikkea markkinoinnin ja mainonnan erityisosaajia, joten yhteentörmäykset toimituksellisen työn ja markkinoinnin osalta olivat lähes jokapäiväisiä – ainakin meillä. Oli rankkaa perustella toimintatapoja uudelleen ja uudelleen sillä itsestäänselvyydellä, että vain hyvillä ohjelmilla, uskottavuudella ja kuuluvalla innolla saadaan mainostajat mukaan – ei sillä, että free-toimittajamme pukeutuvat, meikkaavat ja käyttäytyvät ”salonkikelpoisesti”. Meidän toimittajakuntamme oli erityisen persoonallista, villiä, innostunutta, oivaltavaa ja älykästä porukkaa, joiden tärkeimpiä ominaisuuksia eivät varmasti sopineet edustavuus markkinoinnin näkökulmasta.

Kirsi kertoo nauttineensa työssään ko. radioasemalla erityisesti toimituksen ilmapiiristä. Meitä oli peräti 30 vakituista ja friikkua yhteensä. Vaikka suurin osa porukasta tuli ihan pystymetsästä, oli komeaa seurata heidän kehitystään pikavauhtia uskomattoman ammattitaitoisiksi toimittajiksi. Koko porukasta vain 3-4 on nyt ns. muissa hommissa. Loput ovat huipputekijöitä radio- ja tv-maailmassa, elokuvan ja/tai teatterin parissa sekä taiteen piirissä. Olihan se uskomaton jengi! Porukka joka puhalsi yhteen hiileen ja uskoi itseensä. Kannatti uskoakin. Eräs Ylen päälliköistä ennakoi minulle Sykkeen synnyn aikoihin, että ”vaikka tällä hetkellä siellä kuuluvat persoonat ja kipinöinti, odotan vain hetkeä kun he ihan pian alkavat tehdä asioita aivan samoin kuin opettajansakin. Sitten siellä kuuluvat vain pikku-Hollet ja mini-Kirsit”. Näin ei käynyt koskaan. Jokainen Syke -lähtöinen toimittaja kuulosti silloin ja kuulostaa nytkin omalta vahvalta persoonaltaan.

Kysyttäessä asioista joita haastateltava on jäänyt kaipaamaan noilta ajoilta, hän vastaa seuraavasti.
”Ainoastaan toimituksen ilmapiiriä. Ilo ja työnteon totisuus samassa paketissa. Tuloksen laadusta ei tinkinyt kukaan ja silti naurettiin paljon.”

Muu touhu olikin oikeasti aika kamalaa. Avajaispäivän aattona toimitusjohtaja pyörähti työhuoneen ovella ihastelemassa, että onpa hieno purjelentosää – ja sinne se ukko katosi taivaalle liitelemään samaan aikaan kun tekniikkavastaava Yunizi oli nukkunut jo viikon päivät ainoita uniaan studion lattialla tatamilla ja kaikki muutkin puursivat hommia yötä päivää.
Hienot huonekalut ja komeat edustustilat olivat johdon tärkeitä ”näyttöjä” eivätkä siihen sopineet pirskahtelevat toimittajat, jotka räkättäen saattoivat ajaa käytävällä työtuolirallia.
Henkilökohtaisesti koin suorastaan kammottavana markkinoinnin vaatimukset esim. tehdä juttua sisustuksesta – asiantuntijaksi naamioituneena eli haastateltavana tietenkin sen firman pomoporras, joka suostuu mainosajan ostamaan. Siinäpä sitten kumarrettiin yhtäälle ja pyllistettiin kilpailijoille ja samaan aikaan murennettiin kuuntelijoiden luottamusta.
En väitä, että kaupallisuus ja toimituksellinen työ eivät sopisi keskenään. Viisaampi omistajataho vain olisi ymmärtänyt samalla kunnioittaa kuulijaa ja erottaa nämä kaksi toisistaan – ainakin kun tavoite oli saada kuuntelijoiksi ns. ajattelevia nuoria aikuisia.