CITYN HELIKOPTERISTA SEURATTU MYÖS PITKÄÄ ESPOOLAISTEN AUTOJEN JONOA

Ote teoksesta Miksei aina voi olla perjantai – 80-luvun Radio City 96,2 , toim. Taina Värri, kust. Broholmen 13, 2018:

TEEMU LEHTO:

Seurattiin tietysti liikenneonnettomuuksia, eli sitä miten täällä ei liikenne aina toimi. Yleisin näky oli espoolaisten autojen jono, joka ulottui kauas Kivenlahteen saakka ja pikkuhiljaa valui kohti keskustaa. Muilla suunnilla ei ollut yleensä mitään liikenneongelmia. Suomi ei ollut silloin, eikä varmaan ole vieläkään, sellainen ruuhkapaikka.

Kun tulee tietty talvinen sää, jossa korkeapaine jämähtää paikoilleen ja savupiipuista nousee ilma suoraan ylös ja helikopterilla pörrätään niiden voimalaitosten piippujen savupilvien ympärillä… saa kaikkeudesta vähän toisenlaisen kuvan. Ja näkee koko ajan horisontin ja aamuisen heräämisen.

Mainokset

CITYN HELIKOPTERIREPORTTERI KOKENUT MIELETTÖMIÄ HETKIÄ KATUVALOJEN SAMMUESSA TALVELLA

Ote teoksesta Miksei aina voi olla perjantai – 80-luvun Radio City 96,2 , toim. Taina Värri, kust. Broholmen 13, 2018:

TEEMU LEHTO:

Idea oli, että mennään katsomaan Länsiväylää, että mitä siellä tapahtuu. Helikopteri on sen verran näppärä tuossa touhussa, että pystyi näkemään koko kaupungin ja mitä siellä tapahtuu. Pystyi erottamaan poliisiautot ja ambulanssit ja mihin ne oli menossa ja näki miten ruuhkat kehittyy. Tunnin verran lennettiin aamu ja iltapäiväohjelmaan tuli raporttia taivaalta.

Raportoin myös niistä mielettömistä hetkistä kun katuvalot sammuvat talvella, kun päästään yöstä päivään. Missä rytmissä se tapahtuu, kaikki kerrallaanko? Ne sammuu muutaman sekunnin välein pitkin pääkaupunkia siitä sammutushetkestä.

Kuva Länsiväylältä.

 

 

TEEMU LEHTO TOIMINUT MYÖS CITYSSÄ OLLESSAAN HELIKOPTERISELOSTAJANA

Ote teoksesta Miksei aina voi olla perjantai – 80-luvun Radio City 96,2 , toim. Taina Värri, kust. Broholmen 13, 2018:

Mä olin myös yks helikopteriselostaja. Meillä oli ensimmäisiä Nokia Cityman kännyköitä, johon tekniikka oli kolvannut isomman radiomikrofonin. Painettiin ja väännettiin riittävästi nappeja ja saatiin yhteys taivaalle. Mukana oli myös vielä referenssiradio, mistä kuului suoraan korviin meneekö puhe perille. Idea oli kiva, mut olihan se rankkaa kun piti lähteä aikaisin liikkeelle. Me aloitettiin jo seitsemältä se lento talvella. Työnnettiin kopteri Malmilla ulos hallista ja tankattiin.

Mulla ei ollut lentolupaa, joten siinä oli ammattilentäjät. Mieletöntä väkee, monet oli helikopterikouluttajia ja välillä näytti mulle miten hauska tää peli on. Ne ihmetteli, kun ihmiset osti kalliita purjeveneitä, kun sillä hinnalla olis saanut tällasen kivan helikopterin jolla voi lennellä. Vedettiin täysillä tuolla jossain Viikin peltojen yläpuolella ja laskeuduttiin välillä ties minne.

Kuvassa Cityn myöhempi helikopteriselostaja Klaude Kopteri alias Klaus Bremer.

 

RADIO CITY HELSINGIN KAUPUNGIN KAAPELITEHDAS-HANKKEESSA OSALLISENA

Ote teoksesta Miksei aina voi olla perjantai – 80-luvun Radio City 96,2 , toim. Taina Värri, kust. Broholmen 13, 2018:

TEEMU LEHTO:

Kaapelitehdas oli iso kaupungin perustama hanke, mutta senkin taustalla oli jännittävä yhteisöllinen ja kulttuurillinen kokonaisuus. Ehdin olemaan mukana kiinteistölautakunnan varajäsenenä katsomassa, miten Nokian kanssa neuvoteltiin tehtaan siirtämisestä kaupungille kulttuuritaloksi. Nokian kiinteistöpuoli oli tehnyt jo monien taiteilijoiden kanssa vuokrasopimuksia, joten ei sekään ollut helppo ja yksinkertainen kiinteistön vaihtokauppa-asia.

Näitä yhteisöjen rakentamisia tapahtuu aina monella eri tasolla ja niissä ihmiset kohtaavat ja etsivät yhteisiä nimittäjiään. Lopustahan me ei koskaan tiedetä. Ehkä se liittyy sellaiseen universaaliin räjähtämiseen, jossa koko maailmankaikkeus aikoineen ja elämineen liittyy taas yhteen.

Svengiulottuvuudesta saamme kuitenkin paljon erilaista hyvää tälle ihmiskunnalle.

RADIO CITYN OMISTUKSEN KANSSA PALLOTELTU AMERIKKAA MYÖTEN

Ote teoksesta Miksei aina voi olla perjantai – 80-luvun Radio City 96,2 , toim. Taina Värri, kust. Broholmen 13, 2018:

TEEMU LEHTO:

Ääni totesi, että kaupallisia asemia on tehty Amerikassa niin paljon, että siellä tiedetään tasan tarkkaan mitä kaupalliselle asemalle, sen omistamiselle ja koko radiomarkkinoille tapahtuu. Ei ole kiinnostavaa.

Ja niinhän siinä melkein kävikin, vaikka siinä vaiheessa ei tiedetty, että näin tapahtuu. Tarina taisi olla silläkin kohtaa jo käsikirjoitettu. Radio siirtyi jossain vaiheessa jopa amerikkalaiseen omistukseen ja omistusta palloteltiin siellä täällä, että kuka sen nyt omistaakaan. Radio muutti Kaapelitehtaalle vähän ennen kuin Lepakko purettiin vuonna 1999.

Kaikki tapahtuu yhtä aikaa, ihmiset muuttuu ja ihmiset elää. Paitsi yhtiöistä ja taloista, niin kysymys on myös yhteisöistä. Radio Cityn mukana ollut yhteisö elää vielä tänäkin päivänä, vaikka se on hajautunut eri puolille maailmaa ja mediaa. Lähtökohtanaan Lepakko, vallattu talo ja sen henkinen rakenne varmasti heijastui kaikkiin.

Kuvassa Lepakko.

RADIO CITYN ALOITTAMISTA ENNEN TEHTY VUODEN POHJATYÖ

Ote teoksesta Miksei aina voi olla perjantai – 80-luvun Radio City 96,2 , toim. Taina Värri, kust. Broholmen 13, 2018:

TEEMU LEHTO:

Alkoi prosessi, joka oli yllättävän valmiiksi käsikirjoitettu. Tarkoitan sitä, että kun tällaista paikallisradioideaa ei aiemmin ollut, niin siitä huolimatta puhelin alkoi soida ja ihmiset ilmoittautuivat mukaan. Porukkaa ilmoittautui satoja ja mukana oli tietysti myös ammattilaisia. Pian aloitettiin kaiken maailman organisoituminen.

Se oli vuoden prosessi, jossa tehtiin paljon ja joka suuntaan. Jälkeenpäin kuulin, että ystävälleni elokuvaaja Tahvo Hirvoselle oli tullut Amerikasta puhelinsoitto vuonna -85, juuri kun meillä radio oli saatu pyörimään. Tahvo oli selittänyt, että meillä toimii täällä tällainen mieletön hieno uusi radio ynnä muuta sellaista. Kyyninen ääni Amerikasta kysyi, että onko se kaupallinen vai joku muu?

Joo tää on kaupallinen.

 

 

RADIO CITYN PERUSTAMINEN SAANUT HETI HYVÄKSYNNÄN ELMULTA

Ote teoksesta Miksei aina voi olla perjantai – 80-luvun Radio City 96,2 , toim. Taina Värri, kust. Broholmen 13, 2018:

TEEMU LEHTO:

Ja sehän olikin sitten hyvä idea kaikkien mielestä. Tässä on Helsingin nuorisolle nuorisovuoden homma.

Idea jäi seminaarin jälkeen leijumaan. Soitin viikon jälkeen Naalisvaaran Karille, joka oli osastopäällikkönä nuorisotoimessa, että hei oletteko ajatelleet tehdä mitään? Se totesi normaalin kaupungin ongelman, että ensin suunnitellaan ja budjetoidaan, eikä se tapahdu heti, eikä välttämättä ollenkaan. Samana iltana esitin ajatuksen Elmun hallituksen kokouksessa ravintola Ilveksessä. Sanoin, että tehdään paikallisradio ja Elmu päätti tehdä sen saman tien. Siitä se alkoi.

Alkukesä mietittiin että miten tää tehdään. Soitin Teppo Turkille, joka oli mun vanha koulukaveri ja oli myös miettinyt paikallisradiota. Se totesi heti: ”Mä oon mukana, lähden nyt kesälomaretkelle, mut katsotaan kun tulen loppukesästä takaisin”.

Kuvassa Teppo Turkki.