MAAMME PAIKALLISRADIOTOIMINNAN HISTORIAA TEOKSESTA RADIO KUULUU KAIKILLE, OSA 117.

Kun valtakunnanlupaa ei näyttänyt tulevan, erilaisia yhteistyömuotoja kuitenkin harjoiteltiin laajemman kuuluvuuden saamiseksi. Radio Sata perusti yhdessä Radio Musan ja Radio Westin kanssa Viikonloppuradion, jonka lähetykset kestivät tosin vain runsaan puoli vuotta. Auran Aallot, Radio Ykkönen ja tamperelainen Sataplus olivat yhdistämässä toimintaansa entisestään. Asemilla oli yhteistä markkinointia ja Radio Ruuhkasuomi- lähetyksiä.

Tammikuussa 1994 alkoi melkoinen kuhina, kun MTV ilmaisi kiinnostuksensa valtakunnalliseen mainosradioon. Pro Radion toimitusjohtaja Leena Ryynäsen mielestä maahan mahtuisi parikin valtakunnallista mainosradiota, mutta niillä ei kuitenkaan saisi olla alueellista mainontaa. Mutta MTV…?

-MTV:llä on monopoli jo kuvapuolella, joten miksi sille pitäisi antaa sellainen myös radiossa, Ryynänen ihmetteli. Radio Cityn Christian Moustgaard karsasti niin ikään MTV:n laajentumista ääniradioon.

-Jos MTV päästetään radion puolelle, niin silloin pitää purkaa monopoli myös television puolella.

Em. teos, kust. Radiomedia ja Into Kustannus, toim. Pentti Kemppainen, 2015

MAAMME PAIKALLISRADIOTOIMINNAN HISTORIAA TEOKSESTA RADIO KUULUU KAIKILLE, OSA 90.

Heikki Rotko kävi usein Yhdysvalloissa ottamassa oppia, miten radiomainoksia tehdään ja sikäläisiä asiantuntijoita kutsuttiin tänne konsultoimaan ja pitämään seminaareja.
-Kyllä nytkin tehdään hyviä radiomainoksia, mutta silloin siinä oli paloa. Muistan monia huikean hyviä radiomainoksia, Veikon Koneen radiomainossarjat tai Hartwallin Vichy Novellet, Esso teki todella upeata työtä hienoilla musiikkimaailmoilla. Kyllä silloin monet firmat satsasivat radioon todella vakavissaan.
Radiobookingista tuli ensimmäinen alaansa erikoistunut radiomainosajan myynti- , välitys- ja markkinointiyritys. Pääomistajia olivat Radio City, Radio Ykkönen, Radio 957 ja Auran Aallot. Valtakunnallisen radiomainonnan osuus oli vajaa viidennes koko paikallisradioiden mainosrahoista, suurimman osan myivät asemat itse suoraan mainostajille. Vuonna 1987 radiomainontaan käytettiin noin 73 miljoonaa markkaa. Kaikkiaan vuosi 1989 oli menestyksekäs. Syyskuinen välitilinpäätös osoitti kasvua lähes kaksinkertaiseksi edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Em. teos, kust. Radiomedia ja Into Kustannus, toim. Pentti Kemppainen, 2015

MAAMME PAIKALLISRADIOTOIMINNAN HISTORIAA TEOKSESTA RADIO KUULUU KAIKILLE, OSA 82.

Paikallisradioasemat ja Radiobooking Oy teettivät vuonna 1989 kuuntelijatutkimuksen, joka käsitti 26 aseman kuuluvuusalueet. Sen mukaan paikallisradioiden viikkotavoittavuus oli suurempi kuin millään Yleisradion kanavalla. Paikallisradiot tavoittivat viikon kuluessa 85 prosenttia kuuntelijoista ja niiden keskimääräinen kuunteluaika arkisin oli selvästi pidempi kuin Ylen suosituimman kanavan. Parhaiten yleisöä tavoitti Oikea Asema Kuopiossa, jonka viikkopeitto oli 94 prosenttia. Samalle kymmenluvulle yltivät Radio Lokki Kotkassa ja Radio Jokinen Joensuussa ja Radio Pori. Lähellä perässä tulivat Auran Aallot ja Radio Jyväskylä.

Em. teos, kust. Radiomedia ja Into Kustannus, toim. Pentti Kemppainen, 2015

PAIKALLISRADIOAIHEISTA MUISTELUA PENTTI-OSKARI KANKAAN KIRJASTA OSA 3.

sis. teokseen Onnellisen miehen tarinoita, julk. Positiivarit, 2011.

Osa aineistosta on vielä tallella nauhoilla. Kaikki haastatteluni eivät ole säilyneet, sillä uusi päällikkö halusi ottaa nauhat uusiokäyttöön. Säilyneet nauhat ovat kyllä osa suomalaisen viihteen historiaa.
Teknisestä opettajastani, Tane Vintolasta, on monta hauskaa juttua. Hän oli erään kerran tekemässä juttua Turun kaupungin satamahinaajalla, joka oli saanut nimensä Ruissalon edustalla olevasta Iso-Pukki- saaresta. Kun Tane oli juttunsa tehnyt ja lähetti eetteriin loppulauseen, kuului möreä perämiehen ääni. ”Ja täällä Tauno Vintola – iso pukki.”
Vintola oli varsin persoonallinen toimittaja, joka perusti myöhemmin oman Meriradion. Se pysyi pystyssä kuuntelijoiden radioasemalle soittamilla puheluilla, joiden maksuista osa tuloutui radiolle. Nykyisin Tane toimii valokuvaajana, ja hän on todellinen ammattilainen esimerkiksi postikorttien kuvaajana.
Laaksonen järjesti myöhemmin minut TV2:n Lauantain toivotut- ohjelman toiseksi juontajaksi, ja sain itse valita kuuluttajakaverini. Kun en halunnut siihen Kikkaa, ehdotin iki-ihanaa Anne Pohtamoa.
Tunnistan yleensä hyvän televisiotoimittajan jo kaukaa.

PENTTI-OSKARI KANGAS MUISTELEE AIKAANSA PAIKALLISRADIOSSA

En toiminut minkään radion palkkalistalla, vaan ilmaisena freena. Kaikki ohjelmat tein Auran Aaltojen studiossa. Sopimuksemme mukaan sain studion aina öisin käyttööni veloituksetta, kun annoin ohjelmat ilmaiseksi Auran Aalloille. Samaan sopimukseen kuului, että sain omaan materiaaliin (ensin avokeloille ja sitten DAT- nauhoille ) taltioida niin paljon ohjelmiani kuin halusin.

Olin sopinut paikallisradioiden kanssa ympäri Suomea sellaisen systeemin, että nauha kiersi kaikkien sopimusradioiden kautta. Sopimusradioiden määrä vaihteli, mutta parhaimmillaan niitä oli 38. Rovaniemeä, Kemiä, Oulua, Joensuuta, Lappeenrantaa, Kuopiota, Mikkeliä, Jyväskylää, Jämsää, Tamperetta, Hyvinkäätä, Hämeenlinnaa, Kotkaa, Lahtea, Poria, Kurikkaa, Seinäjokea, Vaasaa, Alavusta, Kokkolaa, Lohjaa, Saloa, Uuttakaupunkia, Raumaa, Poria, jne myöden. En muista läheskään kaikkia. Mutta koko Suomi oli miinoitettu tehokkaasti.

Miksikö tein tämän kaiken ? Vuosien ajan joka viikko ohjelma. Siinä meni joka ikinen sunnuntain ja maanantain välinen yö.

1. Sain tavata ja myös tutustua viihdemaailman mielenkiintoisiin ihmisiin. Toki moni oli ennestään tuttu. Mutta taltioitua tulivat monet jo edesmenneet legendat; Veikko.Tuomi, Eugen Malmsten, Juha Vainio jne. Itse asiassa lähes kaikki silloin elossa olevat legendat. Lisukkeena myös uudempia nimiä. Arja Korisevasta, Sauli Lehtosesta ja Jari Sillanpäästä tein useitakin ohjelmia. Esim.Jarista, kun oli ensimmäisen kerran semifinaalissa. Sitten niin kauan, että tuli kuninkaaksi. Mutta sen jälkeen, kun olin lopettanut nämä hommat, Jari halusi minun tekevät aina hänen uuden albuminsa ilmestyttyä siitä haastattelun ja esittelyn. Niitä tuli toistakymmentä. Jari itse levitti ne radioihin.
2. Sain tavata myös muita mielenkiintoisia henkilöitä. Näyttelijöitä ja sen aikaisia presidenttiehdokkaitakin. Lissua ja Ahtisaarta. Soittelin heidän lempimusiikkiaan ja jutusteltiin kevyen laisesti. Kokonaiskuulijamäärät näissä ohjelmissa olivat huikeat. Ohjelmat olivat eri radioissa omilla nimillään. Pentti-Oskarin musiikkitunti jne.
3. Sopimuksiin kuului myös tärkeä klausuuli. Jokaista ulos ajettua ohjelmaani vastaan sain kerran päivässä 30 sekunnin radiomainoksen. Olin vastikään hankkinut höyrylaiva Ukkopekan ja osannet kuvitella tuollaisen mainosmäärän, parhaimmillaan noin 38.000 radiomainosta per vuosi. Ohjelmia tein muistaakseni 5 vuotta, eli se teki n. 140.000 mainosta. Ilmankos Ukkopekasta tuli Suomen suosituin höyrylaiva ja menestystarina jatkuu.

Tallettamistani esim. Helge Heralan haastattelu oli huikea. Istuimme yöllä studiossa. Välillä itkimme, välillä nauroimme. Koskaan en tehnyt etukäteen prujua. Haastateltava istui tuoliin ja painoin on nappia. Ne olivat poikkeuksitta 45 min suoraan nauhalle .Ja se oli siinä.

RADIO OIKEA ASEMA, KUOPIO, LEHTIARTIKKELIA: PAIKALLISRADIOIDENKIN TAUSTALLA BISNES-HENKI

Journalisten- lehden artikkeli, kirj. Tuomo Tynkkynen, 1985

Antero Laine Kuopiossa:

Paikallisradioidenkin taustalla bisnes-henki

Tiedonvälitys tai sananvapaus ei lisäänny paikallisradioita perustamalla. Toimilupia hakeneet ovat kuitenkin vedonneet juuri sananvapauden nimiin. Bisneksen valta- asema tiedonvälityksen kentässä on kiistämätön, sanoi puheenjohtaja Antero Laine Kuopion Sanomalehtiyhdistyksen Eetterisymposiumissa 4.11. Kuopiossa.

Antero Laineen mielestä lehtien sisältö  on keino hankkia ilmoituksia. Näin on myös paikallisradioissa. Sisällölliset tavoitteet on heitetty syrjään. On ryhdytty tuottamaan kevyttä ohjelmistoa. Näin houkutellaan kuulijoita ja ilmoittajia.

Laine esittikin kysymyksen: ”Jääkö tilaa sananvapaudelle?”

Menestyvät lehtitalot menestyvät jatkossakin. Ne laajenevat voittojen maksimoinnin myötä. Lehtiyrityksistä tulee informaatiotehtaita.

Laine veikkaa, että kokeilujakson päätyttyä lehtitalot ostavat joukon kituvia paikallisradioyhtiöitä. Välineet ja vaikutusvalta keskittyvät ennen näkemättömällä tavalla.

Välineryhmät kilpailevat kevyellä aineksella. Taustatieto jää antamatta. Kansalaisten mahdollisuudet kokonaiskuvan rakentamiseen yhteiskunnasta vaarantuvat.

Yhteiskunnan omistama radioyhtiö on aina tarpeen tiedonvälityksen toteutumiseksi. Sananvapaus on siis poliittisesta tahdosta kiinni.

Journalistien tulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Taisteleva journalisti on häiriöksi. Ja yhä edelleen toimitusyhteisö elää päätoimittajan diktatuurissa, sanoo Laine.

Rahat lopussa turkulaisilta

Turkulaisten paikallisradio Auran Aallot etsii kolmatta osakasta. Turun Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtajan Matti Arvajan mukaan neuvottelut käyvät kiivaina ja halukkaita mukaan tulijoita löytyy.

Syyskuussa toimintansa aloittanut paikallisradio käynnistettiin ruusuisin odotuksin. Puhuttiin miljoonan mainossopimuksista. Talouden arki on kuitenkin osoittautunut ankeaksi. 50 000 markan osakepääoma joudutaan nostamaan 700 000 markkaan. Kolmatta osakasta etsitään juuri rahoitussyistä.

Arvajan mielestä haitallista on ollut se, että luvansaajina on ollut kaksi aivan erilaista voimavaroin toimivaa yhteisöä, köyhä lehtimiesyhdistys ja varakas näkövammaisten keskusliitto.

Auran Aaltojen ohjelmistosta vastaa ohjelmaneuvosto. Yhdistys itsestään ei ole ehtinyt ohjelmia ideoimaan. Talousasiat ovat vieneet kaiken ajan. Ohjelmisto pyrkii olemaan aktivoivaa, tarjoamaan viihdettä ja urheilua, oakinoita ym. Uskonnollista ja ouoluepoliittista ohjelmaa ei toistaiseksi ole sallittu.

Paikallisradiosta liiketoimena Arvaja käytti leikkisää ilmaisua verraten sitä rakasteluun; viehättävää, vaikka menisi huonostikin.

Radio City jo jaloillaan

Radio City Helsingissä on taloudellisesti jo jaloillaan, vaikka se ei tiedäkään vielä, ketä sen tulisi miellyttää pysyäkseen hengissä. Toimituspäällikkö Reijo Rutanen totesi, että Cityn talous on nollattu. Menot ovat yhtä suuret kuin tulotkin. Työpaine on kova ja reusrssit vähäiset.

Ohjelmallisesti City ei halua olla vaihtoehtoinen Yleisradiolle. Rutanen käyttää mieluummin määritettä rinnakkainen. Ohjelma ei ole sidoksissa ohjelmapolitiikkaan, kuten yleensä. Paikallisradiona se pyrkii elämään aina tätä päivää.

Markkinavoimat ovat kuitenkin yhtä voimakkaasti ohjelmistoa säätelevä voima kuin parlamentarismikin. Sietämättömät ohjelmat on poistettu. Ohjelmiston laatu paranee. Luottamus kuulijoihin ja ilmoittajiin kohenee.

Joillekin mainostajille ei riitä yli 300 000 kuulijaa, vaan ohjelmien sisältöön halutaan puuttua. Riippuvaisuudessa on mieletön olo, mitä köyhempi, sen riippuvaisempi, sanoi Rutanen.

”Itsenäinen” Oikea Asema

Kuopiolainen paikallisradio Oikea Asema ei halua käyttää itsestään nimitystä kaupallinen. Päätoimittaja Antti O. Arponen puhuu mieluummin itsenäisestä paikallisradiosta.

Markkinaraon löytäminen ei uudelle radioasemalle ole ollut helppoa. Ennestän on toiminnassa Yleisradion alueellista ohjelmaa lähettävä Kuopion Iänj, joka on niskan päällä ohjelmallisesti. Taloudellisesti markkinaraon löytäminen merkitsee kakun uusjakoa tietyltä osin. Ilmoitusmäärien ei uskota lisääntyvän, joten se minkä Oikea Asema saa, sen joku toinen menettää.

Silti alku on ollut toiveita herättävä Arposen mielestä. Onhan toimiluvan haltijana varakas ammattijärjestö KTV. Miljoonan markan osakepääoma on ollut helposti koottavissa. Kun toiminnan takaavat 1,2 miljoonan perushankinnat on tehty, ei enää kovin suuria kustannuksia synnykään. Reilu minuutti ilmoituksia ohjelmatuntia kohti riittää pitämään toimintaa yllä.

Suurin huoli onkin kuulijoitten haaliminen kilpailussa Kuopion Iänen kanssa. Kilpailussa aiotaan menestyä ammattitaitoon, yrittämiseen ja tarkkaan taloudenpitoon nojaten.

 

YKSITYISILLE PAIKALLISRADIOILLE KOKEILUTOIMILUVAT 1985

Ote teoksesta Radiomonopolista kanavatulvaan (Jarmo Viljakainen/ Edita, 2004):

YKSITYISILLE PAIKALLISRADIOILLE KOKEILUTOIMILUVAT 1985

Juhani Perttusen johtama radio- ja televisiokomitea jätti tammikuussa 1984 neljännen ja viimeisen osamietintönsä. Se lausui käsityksensä myös paikallisradiotoiminnasta. Mietinnössä oli kokoomuksen, SKADL:n ja RKP:n eriävät mielipiteet sekä SDP:n täsmentävä näkemys. Komitean enemmistö kannatti kuitenkin kilpailun lisäämistä ja laajempaa sananvapautta radio- ja TV- toiminnassa. Se esitti paikallis- ja lähiyleisradiotoiminnan kokeilemista, mutta valtakunnallisen yleisradiotoiminnan säilyttämistä Yleisradiolla. SKDL vastusti yksityistä radiotoimintaa.

Kevään 1984 kuluessa liikenneministeriön työryhmä laati esityksen paikallisradiokokeilun järjestämiseksi. Ryhmä ehdotti kokeilun aloittamista 17 paikkakunnalla kaikkiaan 32 luvansaajan voimin. Maakuntien ykköslehtien ja Helsingin suurten sanomalehtien toimiluvat esitettiin myönnettäviksi ilman mainontaoikeutta. Työryhmän esitys ei edennyt ministeriössä kesän 1984 aikana. Sen sijaan syyskuussa liikenneministeri Matti Puhakka (sd) teki oman esityksensä. Maakuntien ykköslehdet ja Helsingin isot lehdet oli jätetty luvansaajista pois, millä yritettiin ratkaista mainoskiista.

Lokakuussa 1984 Suomen Paikallisradioliitto teki oman esityksensä. Siinä oli mukana molempien edellä mainittujen esitysten luvansaajat ja lisäksi uusia hakijoita. Radiomainonnan salliminen sisältyi luonnollisesti liiton esitykseen. Kunnallisvaalit lykkäsivät kuitenkin lupien myöntämistä.

Vihdoin tammikuun 24. päivänä 1985 valtioneuvosto myönsi kokeilutoimiluvan 33 hakijalle 21 paikkakunnalle. Radiomainonta sallittiin ja sen osuus sai olla 10 prosenttia ohjelma-ajasta. Ohjelmien tuli tukeutua paikallisuuteen. Luvansaajat edustivat hyvin erilaisia tahoja: lehtitaloja, ay- liikettä ja kansalaisjärjestöjä. RKP oli saanut mukaan Iniön kunnan toimiluvan. Helsingin Sanomat oli ainoa ykköslehti luvansaajien joukossa. Luvanhakijoita oli kaikkiaan yli 300.