ARKISTON AARTEITA

CCI04122014 CCI04122014_0001 CCI04122014_0002 CCI04122014_0003

Eli Voima-aseman, Radio Jannen ja Radio U103:n lähettämiä, saamiani kirjeitä 1990-luvulta. Allekirjoittajina Miki Wallenius, Sana Mäkipää, nyk. Mustonen, Danny (Janne Lindroos) ja Fredi (Jan Fredriksson).

Mainokset

RADIO JANNE; HÄMEENLINNA; LAMMI; FORSSA, MUISTELMIA

Sana Mustonen: 

Itsehän olen ollut mukana alusta asti, eli pääsin Janneen toimitusharjoittelijaksi v.89. Samalla kun allekirjoitin työsopimuksen, sain myös palkinnon Radio Jannen nimikilpailusta, jonka voitin. (Radio Janne sai nimensä Jean Sibeliuksen mukaan) Se, että nimikilpailun voitto sattui minulle oli sattumaa, mutta kun olin tuolloin vielä 18v.tytönhupakko, riemuitsin enemmän siitä palkinnosta eli kaksipesäisestä mankasta, kuin työsopimuksesta. Tuolloin en tiennyt, että tulisin työskentelemään Jannessa vuosia…(Lopetin vasta vuonna 2004, tosin jossain vaiheessa olin muutaman vuoden myös kotiäitinä)

Mulla on joitakin lehtileikkeitä säästynyt noilta ajoilta. Dj.Jyskyn kanssa vetämääni aamushowta mainostettiin aikanaan oikein Hämeen Sanomien kannessa suuren mainoksen kera ja tämä mm..on tallessa.
Radio Jannen alkuvuodet olivat nuorelle tytölle aivan mahtavia. Me saimme tehdä aluksi oikeastaan ihan mitä vaan, eli keksiä omia ohjelmia ja tehdä jopa niiden tunnarit yms.pufffit itse.  Kaikilla oli radion levystön lisäksi omat levyt soitossa, eikä mitään musaformaattia alkuvuosina ollut. Sieltä siis soivat sulassa sovussa Kirkat, Meteorsit ja Sex Pistolsit, heti Jamppa Tuomisen ja Paula Koivuniemen perään. Myöhemmin musiikkiin ryhdyttiin kiinnittämään enemmän huomiota ja lopultahan myös Jannen musiikki oli formaatissa. Itse olen nähnyt paikallisradioiden teknisen kehityksen kelanauhureista ja nab-koneista tietokoneaikaan. Paljon siellä joutui pakosti oppimaan vuosien varrella, kun minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista alan koulutusta. Lukiokin oli jäänyt kesken, kun menin paikalliseen lehteen töihin.

Kerrottavaa olis kyllä vaikka kuinka paljon, hauskoja sattumuksia ja vaikka mitä. Hupaisaa on, että olen työskennellyt Jannessa neljällä eri sukunimellä. (Laine, Eskolin, Mäkipää, Mustonen 🙂 ) Radio Jannen alkuaikoina me radiotoimittajat oltiin melkein paikallisia julkkiksia, meillä oli VIP-kortit ravintoloihin ja meidät pyydettiin kaikenmaailman kissanristiäisiin, ravintoloiden avajaisiin, missi ja misterkisojen ja  karaokekisojen tuomaristoihin, yms. Elomessuilla Radio Jannen kojulla oli ryysistä ja me jouduimme jopa kirjoittamaan nimikirjoituksia, joka tuntui kyllä jo hölmöltä. Nuorelle tytölle se oli mukavaa, tosin jossain vaiheessa se, etttä pankissa asioidessa ensimmäisenä kysytään, että: Oletko sä se Sana Laine, kun on niin tuttu ääni? alkoi jo rasittaa. Sitä tapahtuu harvakseltaan vieläkin!:D

Erja Helander: 

Työskentelin Radio Jannessa vuosina 1991-1995 aluemyyntipäällikkönä. Työ oli asiakkaiden kanssa neuvotteluja, tarjousten tekemistä, mainosten suunnittelua ja niiden toteutuksessa auttamista. Haastavaa, mukavaa ja välillä jopa hauskaa. Meillä oli todella tiivis ja hyvä työyhteisö. Elettiin koko ajan hektisesti ajan hermolla niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Radiolla oli silloin n. 10 vakituista toimittajaa, lisäksi saman verran

freelancereita, 3-4 aluemyyntipäällikköä, toimitusjohtaja, ohjelmapäällikkö ja radiosihteeri. Haastateltavia ja asiakkaita kahvitettiin ja monet hyvät naurut yhdessä naurettiin. Jekuiltakaan siinä työyhteisössä ei todellakaan vältytty. Jos ei muuta, niin saattoi hämähäkki kutitella niskaa. 😀 Järjestettiin ja oltiin mukana järjestämässä monia tapahtumia ja kuuntelijamatkoja. Radioväkeä myös kutsuttiin lukuisiin tapahtumiin. Toimittajat olivat Hämeenlinnan alueen ”julkkiksia”, mutta myös meiltä myyjiltä käytiin pyytämässä nimikirjoituksia joko radiolla tai tapahtumissa. Tulihan siis koettua sekin. 🙂

Janneaikanani Estonia upposi, Irakin sota alkoi, Helsinki-Hämeenlinna moottoritie ja Linnatuuli avattiin, käytiin kunnallis-, eduskunta ja presidentinvaalit….jne Kaiken kaikkiaan muistorikkain aika koko 40-vuotisen työhistoriani aikana. Mahtavat työkaverit ja ystävät. Paljon tunteita, paljon hauskuutta, joten mikäpä niitä muistellessa.

Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja. (toim. Jake Nyman, Tammi, 2005, kirja), listaohjelmaan liittyen:

1980-luvun puolivälissä toimintansa aloittaneet kaupalliset paikallisradiot tarjosivat innokkaasti kuulijoilleen erilaisiin listoihin perustuneita ohjelmaformaatteja. Niiden painoarvo jäi kuitenkin valtakunnallisesti vähäiseksi, eivätkä ne aina olleet paikallisestikaan uskottavalla pohjalla. Esimerkiksi hämeenlinnalainen Radio Janne yritti pitää 1990-luvulla yllä Hämeenlinnan singlelistaa. Lopputulos oli lähinnä surkuhupaisa, koska singlelevyjen osuus Suomessa myytävistä äänitteistä oli noihin aikoihin enää vain 0,3-0,5 prosenttia. On selvää, ettei näin pieneksi kuivuneesta kokonaiskakusta riittänyt Hämeenlinnan kokoiselle markkina-alueelle kuin murusia. Radio Jannelle listaa koonnut Harri Myllymäki toteaakin: ”Jos halusit oman tai vaikkapa jonkun ihailemasi artistin levyn tälle listalle, niin sinun tarvitsi ainoastaan käydä ostamassa niitä viisi kuusi kappaletta ja olit varmasti kärkisijoilla.”