RADIO 957:N OMISTUSSUHTEIDEN MUUTOKSISTA, HS:N ARTIKKELI 2.10.1992

Radio 957:n pääomistus siirtyy Turkuun ja Lahteen Tampereen yliopiston 

ylioppilaskunta luopuu radiotoiminnasta

Tampereen vanhin kaupallinen radioasema Radio 957 siirtyy pääosin lahtelais- ja turkulaisomistukseen. Uusien omistajien taustalla ovat turkulainen Radio Sata ja lahtelainen Rytmiradio.

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta jää 957:n omistajaksi noin 13 prosentin osuudella.

Osapuolet sopivat Radio 957:n tuotantoyhtiön Tampereen Ääni Oy:n omistuspohjan laajentamisesta torstaina sen jälkeen, kun valtioneuvosto siirsi radion toimiluvan ylioppilaskunnan omistamalta Confiane Oy:ltä Tampereen Äänelle.

Tuotantoyhtiön osakepääoma nostetaan 200000:sta 800000 markkaan suunnatulla osakeannilla. Turussa toimiva Pro Radio (Radio Sata) ja lahtelainen Radioaktiivit (Rytmiradio) merkitsevät perustettavan uuden yhtiön kautta annin tasan, jolloin ne omistavat yhdessä 75 prosenttia Tampereen Äänestä.

Uudet omistajat ovat valmiit panostamaan Tampereen Ääneen vielä lisää siten, että yhtiö nousee raskaista veloistaan. Pro Radio on 40 prosentin osuudella omistamassa myös helsinkiläistä Classic Radiota.

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta on omistanut suoraan ja yhtiöidensä kautta Tampereen Äänestä 60 prosenttia.

Tampereen Äänellä on 7-8 miljoonan markan liikevaihto ja 4,3 miljoonan markan velat. Suurin osa veloista on tullut viime vuosina, mutta esimerkiksi tämän vuoden ensimmäinen puolisko oli lievästi voitollinen.

Radio 957 irtisanoi kesällä kolme toimituksen henkilöä ja talouspäällikkönsä. Ohjelmaprofiilia on muutettu entistä musiikkivoittoisemmaksi, ja se on tutkimusten mukaan kääntänyt kuuntelijaluvut nousuun. Radion ohjelmapäällikkönä jatkaa Jari Korkki .

Radio 957 aloitti kaupallisten radioiden ensimmäisessä aallossa 1985. Tampereella on ollut Yleisradion ohella äänessä parhaimmillaan kolme kaupallista ja yksi epäkaupallinen radioasema. Radio Musa ajautui konkurssiin viime vuoden helmikuussa. Jäljellä ovat 957, pääasiassa Aamulehden omistama Radio Sataplus sekä yliopiston Radio Moreeni.

(Tampere, Helsingin Sanomat)

 

 

Mainokset

KAHDEN PAIKALLISRADION KAUPUNGEISSA VALLINNEESTA KILPAILUSTA 1990-LUVULLA, HS:N ARTIKKELI, JULK. 14.6.1990

Kahden paikallisradion kaupungeissa käy kamppailu kuulijoiden sieluista

Kaupalliset radioasemat ovat syntyneet kilpailemaan. Kisaa käydään mainosmarkoista, reaktionopeudesta, journalismista ja ammattitaitoisista työntekijöistä.

Kovinta kauppaa käydään kuitenkin kuulijoiden sieluista. Mutta ymmärtääkö varttunut nuorekas aikuinen, että juuri hänen tulisi kuunnella paikallisradiota? Entä jos hän ei edes tiedä, mitä asemaa kuuntelee?

Kahden kaupallisen paikallisradion kaupungeissakin radioasemat uskovat vankasti omaan persoonalliseeen vetovoimaansa. Avainsana on profiloituminen. Kilpailu saattaa saada tylyjäkin muotoja, mutta asemien vastaavat puhuvat siitä arvostaen ja lempeästi.

Radio Tampere suuntaa ohjelmansa lähinnä aikuisväestön korville: popmusiikkia ja asiaohjelmia lähetetään suunnilleen yhtä paljon.

”Meitä kannattaa kuunnella uutistarjonnan, musiikin ja kontaktiohjelmien takia”, tiivistää toimitussihteeri Anja Heiskala . Kesäkuun puolivälissä radio ryhtyy kokeilemaan osastojakoa: uutisryhmä ja ohjelmaryhmä erottuvat omaksi kokonaisuudekseen.

”Tottakai kilpailu kuuntelijoista on kovaa, mutta emme me koko ajan sitä seuraa. Me kuuntelemme enemmän kuulijoita kuin kilpailijoita.” ”Jos kuulet puhetta Radio Musasta, voit olla varma, että se loppuu ennen pitkää. On meillä asiaohjelmiakin, mutta homma pidetään koossa musiikilla”,kertoo Radio Musan ohjelmapäällikkö Pentti Teräväinen.

Teräväinen määrittelee Musan sulkemalla pois ohjelmat, joita radio ei lähetä. ”Meillä ei ole urheiluselostuksia, ei poliittisia tai uskonnollisia ohjelmia. Lähetämme ohjelmaa, jota ihmiset haluavat, emme sitä, mitä ajattelemme heidän tarvitsevan.” Musan keskimääräinen kuuntelija on nuorekas ja nykyaikainen kaupunkilainen.

Teräväinen ei ole havainnut Tampereella erityistä kilpailua. ”Teot puhuvat puolestaan.”

Radio 957:n ohjelmapäällikkö Jari Korkki sanoo, että rockhenkisen radion tarkoituksena on samastua leimallisesti tamperelaisee kulttuuriympäristöön. ”Olemme nurkkapatrioottisia, mutta pidämme silmät auki maailmalle.” Korkki arvelee, että 957:n kuuntelijat ”ovat luultavasti samanlaisia kuin itsekin olemme: noin kolmikymppisiä, yliopisto-opinnot keskeyttäneitä kulttuurista ja rockista kiinnostuneita ihmisiä.” 957 pyrkii olemaan kriittinen, hieman arvaamaton äänitorvi, joka herättää keskustelua ja ajatuksia. ”Kylmä kaupallinen laskelmoivuus on siivottu pois.”

Kilpailua Korkki pitää myönteisenä. ”Ainakaan ohjelmantekijöiden välillä ei ole näkyvissä kielteisiä puolia. Oletan kuitenkin, että tämä kuvio ei voi kestää iankaikkisesti.” Auran Aallot määrittelee itsensä uutispainotteiseksi paikallisradioksi, jonka kuuntelijoiden ydinryhmän muodostavat kolmekymppiset.

”Meillä on joka päivä jokin ovela koukku, fiktiivinen kuunnelmantapainen juttu, johon tehdään oikein käsikirjoitus”, uutispäällikkö Tarja Hiltunen sanoo.

Auran Aalloista on sanottu, että se on yleisradiomainen. ”Sillä tarkoitetaan lähinnä monipuolisuutta. Ja sitä, että meiltä saa tietoa.” ”Varsinkin alkuun kilpailu piristi. Höyry vain nousi pyllystä, kun niin yritettiin.” Hiltunen myöntää, että kilpailutilanteeseen on sisältynyt myös kielteisiä puolia. ”Kuuntelijatutkimusten tulkinnoissa on ollut pientä käsikähmän makua. Silti kilpailu on hyvää ja kunnioitettavaa.” Radio Sata on profiloitunut paikallisradio: ohjelmat suunnataan tietylle ikäryhmälle ja jutut rajataan Turkuun. Päätoimittaja Markku Heikkilä luonnehtii radiotaan paikalliseksi, informatiiviseksi ja viihteelliseksi aikuisten radioksi.

”Koululaisille, nuorille ja eläkeläisille meillä on vähemmän tarjottavaa.” Heikkilän mielestä radiossa pitää kiinnittää erityistä huomiota musiikkiin. Radio Sata korostaa myös sitä, että sen toimittajat ovat radiopersoonallisuuksia, jotka tunnetaan kaupungilla. ”Musiikki on paperi, jolle radio painetaan. Kanavaa vaihdetaan heti, jos musiikki ärsyttää. Vasta seuraavina tulevat juontaja ja mainokset.” Toisin kuin kilpailijansa Sata käsittelee urheilua pelkästään viihteellisessä mielessä.

Myös Heikkilä pitää kilpailua jonkin verran ongelmallisena. ”Myynnin ja markkinoinnin puolella on konflikteja. Ja kyllä me annamme toisistamme lehdissä lausuntoja, joista sitten loukkaannumme vuorotellen.” Radio Mega sanoo olevansa periaatteessa kaikkia oululaisia palveleva täyden palvelun talo. Radio pitää itseään joustavana ja ajan hermolla olevana.

”Tuoreus, hyväntuulisuus, nopeus ja välittömyys ovat meidän valttejamme. Kuulijoiden on helppo lähestyä meitä muutenkin kuin lähetyksissä, toimitussihteeri Jukka Rossi arvelee.

Rossin mielestä kilpailutilanne on haasteellinen. ”Kilpailu on kokonaisvaltaista, ajatus kilpailusta elää takaraivossa. Yhtä juttua tosin setvitään oikeudessakin, mutta se on ollut enemmän sellaista lastentautia.” Ohjelmapäällikkö Robert Brantberg pitää Radio Kaikua uutis- ja ajankohtaispainotteisena radioasemana, joka ei soita pelkkiä pintahittejä. Eri-ikäiset ihmiset löytävät tarjonnasta selkeästi oman ohjelmansa.

Brantberg korostaa sitä, että Mega on toimittajien perustama radioasema. ”Meillä on paremmin toimitettuja ajankohtaisohjelmia ja radioaseman musiikillinen spektri on laajempi kuin kilpailijalla.” Kilpailu tuntuu Oulussakin. ”Työtä tehdään niukilla resursseilla. Kilpailu on kovinta juuri paikallisten tapahtumien ja uutisten hoitamisessa.” Brantbergin mielestä Oulu on kuitenkin tarpeeksi suuri kaupunki elättämään kahta paikallisradiota. ”Mainosmarkkojen kannalta tilanne on tällä hetkellä suhteellisen vakaa. Kilpailun varjopuoliin kuuluu, että mainosaikaa on myyty halvalla.” Rytmiradio on nuorekas lahtelainen asema, joka on suunnattu alle 50-vuotiaille. ”Lahtelaisuuteen kuuluu tietynlainen amerikkalaisuuden korostaminen”, sanoo ohjelmapäällikkö Leena Kurikka .

Marraskuussa alkava kilpailutilanne ei Rytmiradiota huoleta, vaikka aivan ensiksi tieto vähän hätkäytti. ”Me ollaan me. Ei meidän tarvitse uusiutua tai kehittää mitään ratkaisevan erilaista”, Kurikka sanoo pelottomasti.

Kurikka myöntää, että kilpailu pakottaa kuitenkin terävöitymään nimenomaan ajankohtais- ja uutispuolella. ”Hiukan enemmän pitää funtsia ohjelmia. Ehkä hankimme uusia ääniä. Toivon kuitenkin, että kilpailu ei vaikuta henkilösuhteisiin.” ”Mainosmyyjät joutuvat varmaan tiukoille. Meille riittää se, että tehdään ohjelmaa.” Rytmiradion apajille pyrkivä Bubo Bubo aloittaa toimintansa tämän vuoden marraskuussa. Se aikoo olla uutis- ja ajankohtaisohjelmiin painottunut keskusteluradio. ”Ohjelmapolitiikassa painavat journalistiset arvot. Myös musiikki tulee olemaan laaja-alaista”, Sinikka Markwort kaavailee. Hän on yksi kolmesta osakkaasta.

Hän ei usko, että Lahteen muodostuu sotaisaa kilpailutilannetta. ”Kyllä Lahteen mahtuu kaksi radiota, kun molemmat profiloituvat omalla tavallaan.” Eeva Haapaniemi

Tampere Turku Oulu Lahti

252638_422196027801241_1562979057_n

 

RADIO 957:EEN LIITTYVÄÄ KUVAMATERIAALIA 4.

Kiitos: Jari Niemelä, jonka kuvatekstit ovat myös.

168869_421472707873573_175574696_n 527637_421457471208430_168132767_n 554689_421441181210059_93696426_n

Kauppakadun studiolla mennään.

Vehovirran Kimmo ja Niemelän Jari siinä virittelevät lähetystä Tampereen Teatterin pakeilta. Kuva 1980-luvun lopulta.

Tässä taas menossa Masuunin tekoa 1980-luvun lopulla Radio 957:ssa. Jätkillä aika hyvä kuosi!

RADIO 957:EEN LIITTYVÄÄ KUVAMATERIAALIA

Kiitos: Jari Niemelä, jonka kuvatekstit ovat myös.

198248_421412781212899_1220009352_n 252638_422196027801241_1562979057_n

Kuva 1: Korkki ja Niemelä Radio 957:ssa joskus 1989 about. Lienee Masuuni menossa? Kuva 2: Juonnetut ohjelmat saattoivat jatkua jopa aamukahteen. Näin ilmoitettiin Radio 957:n ohjelmistosta Kotikaupunki-lehdessä 11.5.1987.

RADIO 957, TAMPERE, JARI KORKKI MUISTELEE

957:sta tulee ekana mieleen se valtava innostus ja läsnäoleminen, yhteisöllisyys kuuntelijoiden kanssa. Toisekseen tulevat mieleen 957:n yhteistyökumppaneilleen (oluet asiakkailleen ym.) järjestämät juhlat, joissa sattui ja tapahtui, mm. Juicen ”Pieksämäen asemalla blues” ainoan kerran livenä koko esiintyjäkaartilla tai Irwinin comeback Rentun ruusun myötä. Vahva sitoutuminen paikallisuuteen ja tamperelaisuuteen.
Itse pidin eniten suorista lähetyksistä, varmaan juuri sen kuulijayhteyden vuoksi.
Kaipaan tietysti sitä kadotettua nuoruutta, vaikka tajuan hyvin, ettei silloinen radiotouhu oikein yli kolmikymppisten puuhaa ole (itse vaihdoin maisemaa juuri 30-v- ikäisenä). Se tekemisen meininki ja usko omiin kykyihin, mikään ei ole mahdotonta, olihan se hieno koulu.

Korkki vaikutti ko. asemalla vuosina 1986-1994.