RADIOANKKURI, KEMI, 1990-2003, ELINA A. PERÄLÄ MUISTELEE

Perälä vaikutti ko. Paikallisradiossa vuonna 1999; heinäkuusta syyskuuhun.

Tein haastatteluja päivittäiseen uutisvirtaan, editoin kelanauhoilta artistien haastatteluja, olin joskus mainosäänenä sekä suorissa lähetyksissä säätiedotteen lukija. Tein myös musiikkituottamiseen liittyen taustatyötä. Editoin kelanauhoilta juttuja.

Muistan, että Kati Mikkonen oli hyvin persoonallinen ja vahva toimittaja, jonka Hannu Karpo-tyylinen esitystapa nosti Radioankkurin suosiota. Saara Kemppainen johti toimitusta ja oli erittäin tiukka ja teräväsanainen asiatoimittaja. Alunperin lastentarhanopettajan uraa suunnitellut Hanna Juopperi toimi musiikkituottajana ja kaikenlainen hulvaton huumori toimituksessa olikin yleensä Hannan käsialaa. Autokorjaamoalalta radiotyöhön charmikkaalla äänellään ponnahtanut Markus Hintikka oli yksi parhaimmista juontajista. Hän todella sai aina hyvän kontaktin kuulijoihinsa vaikka välillä ns. jinkut soivat kaksikin kertaa peräkkäin. Mainospuolella työskentelivät ainakin Tarja Nikupeteri, Sari Pirttikangas sekä Mika Ketola. Sarin ääni soi monesti hyvin erilaisissa mainoksissa ja tämä aiheutti pakostakin koomisia tilanteita. Talousjohtajana toimi Tuula Hyykoski.

Koomisin tilanne omakohtaisista kokemuksistani  oli se, kun minulle esiteltiin Radioankkurin auto, jossa oli mailimittari. Tehtäväni oli käydä juttukeikoilla ympäri maakuntaa ja kyseisellä autolla ajaessa ei oikeastaan koskaan tiennyt ajoiko ylinopeutta, koska mailimittari näytti luonnollisesti kaikki maileina. Nauhurina käytettiin C-kasettinauhuria, josta jutut siirrettiin kelanauhalle.

Haastateltava kertoo tehneensä yhteistyötä erityisesti Hanna Juopperin ja Markus Hintikan kanssa ja nauttineensa haastattelujen teosta ja suorista lähetyksistä. 

Perälä on jäänyt kaipaamaan aitoutta ja rempseämpää ja kontaktiin pyrkivää keskustelutyylistä juontamista ja juttujen tekoa. Uutisaiheita ei suunniteltu liian tarkkaan etukäteen, vaan katsottiin mikä kuulijoita kiinnostaisi milloinkin. Kaupallinen osasto ja toimitus pysyivät erillään toisistaan. Huumoria riitti, vaikka työskentelyolosuhteet eivät olleet yhtä rikkaat kuin Ylellä.

PAIKALLISRADIOILLA VAIKEUKSIA, HS:N ARTIKKELI 9.2.1992

Yksitoista Suomen suurinta paikallisradioasemaa saivat turhaan odottaa lauantaina aamupäivällä kello l0.15 Anssi Kukkosen suoraa raporttia Albertvillestä. Kun raporttia ei sovittuun aikaan kuulunut, radioasemat soittivat musiikkia.

Myöhemmin ne joutuivat toteamaan kuuntelijoilleen, että linjat ovat kunnossa, mutta Kukkosesta ei kuulu. Luvattu avausraportti Albertvillestä tuli vasta kello 13.15, jolloin olisi pitänyt olla jo toisen päivittäisen raportin aika.

Syyksi ohjelmapaketin tilaajille sanottiin väärä puhelinnumero.

”Näin on, sain väärän puhelinnumeron, eikä Telen keskus vastannut, kun yritin selvittää sekaannusta”, sanoi Kukkonen, joka monia kommelluksia kokeneenakin hermoili aamuvarhaisella Les Saisies’n lehdistökeskuksessa.

Yhteydet Albertvillestä Suomen paikallisradioasemille hoitaa sopimuksen mukaan Tele. Tekniikassa ei ollutkaan mitään vikaa, ns. neuvottelupuhelulinjat olivat auki raporttia varten kaikille sopimusrenkaassa mukana oleville radioasemille.

”Aamu meni totisesti susille. Ohjelmaa oli mainostettu etukäteen jo pitkään. Me odotimme 14 minuuttia. Jotkut muut lopettelivat odottamisen jo aiemmin”, sanoo Kuopiossa toimivan Oikean Aseman ohjelmapäällikkö Vesa Toivanen.

Lauantainen aamupäivä on Toivasen mukaan parhainta kuunteluaikaa. ”Eniten sylettää, että tämä kolahtaa paikallisradioiden maineeseen.” Toivanen on näreissään siitä, että kun Kukkonen antoi ensimmäistä raporttiaan myöhästyneenä, hän ei sanallakaan selittänyt syytä. ”Olisi edes sanonut, että oli liikenne-esteitä.” (Kuopio/Albertville, Helsingin Sanomat)

RAUNI VÄINÄMÖ

Kuvassa Suomen mäkimiehet Albertvillen olympialaisissa.