RADIO YKKÖNEN, RADIO ETTAN, HELSINKI, MAINOSKATKO VUODELTA 1987

Kuuntele täällä:http://www.themusichutch.com/listen-song/82971001051113289107107246110101110-commercial-break/131515/

PAIKALLISRADIOIDEN MUSIIKILLISIA MUISTELMIA PER ARTISTI: JAANA LAMMI

JAANA LAMMI
1991 Voi poika minkä teit, Ei aika mennyt koskaan palaa
Ainakin Radio Etelän Äänen Karin tiskivuorossa kuultuja musiikkiesityksiä.
1996 Mansikkakesä, Jokainen päivä on liikaa, Anna paistaa päivän ja kuun
Ensimmäinen kappale kuului Radio Kolmen Hyvää Suomesta- ohjelmassa ja toiseksi mainittu saman aseman iltalähetyksessä, Norsunkaatajat?
1998 Yötä kuunnellaan
Järvenpään Haarajoella ko. biisi soi Radio 99:n Perunajauhoa parketille- ohjelmassa epäselvästi kuuluen.

RADIO PÄÄMAJA, RADIO MATVEK, RADIO RPM, MIKKELI, MARJO OLLIKAINEN MUISTELEE

Työskentelin Radio Päämajassa syksystä 1990 kesään 1992 pääasiassa Lahjomattomat-ohjelmassa, yhdessä Pasi Räihän kanssa. Vuonna Syksyllä 1991 aloin olla mukana myös perjantai-illan ohjelmassa, jota Harri Kukkola ja Pasi tekivät kaupungilla. Ohjelmassa oli mm. Piiloauto.

Koska budjetti oli pieni, teimme Lahjomattomissa lähes kaikki ääniefektit itse. Eräässä jaksossa Lahjomattomien kuunnelmasarjan agenttisankari Ruupertti Luumunen yöpyi Villin lännen saluunahotellissa ja metelöi huoneessaan. Naapurihuoneiden asukkaat olivat närkästyneitä, paukuttelivat seiniin ja huusivat Ruuperttia olemaan hiljaa. Nauhoitimme naapurihuoneista kuuluvia huutoja studiossa ämpärit päässä, jotta äänet kuulostivat siltä, että ne tulisivat seinän takaa.
Toinen ikimuistoinen kerta oli, kun teimme Piiloautoa ja kuulijat lähtivät ajamaan autoamme takaa, emmekä päässeet piiloon. Pasilla ei ollut ajokorttia, joten minä kaahasin kuin Vatanen. Lopulta pääsimme karkuun ajamalla pyörätietä, jonka vieressä ei ollut autotietä. Menimme piiloon Graanin asuin- ja ostosalueen rakennustyömaalle. Radiossa annettujen vinkkien perusteella sinne tuli niin paljon kuulijoita, että joku hälytti poliisit paikalle, koska työmaalla oli epäilyttävän paljon liikennettä myöhään perjantai-iltana. Poliisit suhtautuivat työhömme kuitenkin ymmärtäväisesti.

Nautin erityisesti radiotyötä tehdessäni vapaudesta, luovuudesta ja hauskuudesta. Saatoimme kirjoittaa Lahjomattomien sketsejä vaikka kävelykadulla istuen, ja kässäreissä sai venyttää mielikuvitusta äärimmilleen ja liioitella surutta. Käytimme kavereita apuna, esimerkiksi Ruupertti Luumusen roistojen ääninä. Aika usein sketsejä piti nauhoittaa uusiksi, koska nauratti niin paljon.

Olen jäänyt kaipaamaan erityisesti juuri tuota vapautta ja luovuutta sekä niitä hulvattomia ja ihania ihmisiä. Palkkiot olivat surkeita, ja teinkin radiota vakituisen lehtitoimittajan työni ohessa. Koska tein radiota kakkosverokortilla, oli se lähes vapaaehtoistyötä. Työ oli kuitenkin todella palkitsevaa ja hyvää vastapainoa uutistoimittamiselle. Olin jo opiskellut muutaman vuoden Tampereella, kun kauppakeskuksessa eräs ihan tuntematon tyttö tuli todella ujon ihailevasti henkäisemään: oletko sä Lahjomattomien Olga. Silloin tuntui siltä, että oli tullut tehtyä jotakin ikimuistettavaa.

RADIO 957, TAMPERE, KALEVI POLLARI MUISTELEE

Toimenkuvanani oli selostaja, jalkapallo ja jääkiekko ja vähän koripalloa ja lentopalloakin, jopa yleisurheilua ainakin Pirkkahallista, vuodet 1985-94. Aloitin selostajana ja lopetin Ysiviisseiska-aikani selostajana. Siinä välissä tein myös kaikkea muuta. Musiikki-dj olin (Modernin musiikin museo – rock jälkeen Rottenin alaotsikolla, Poppen Pollari, juontaja,uutistoimittaja jonkin verran kouluttajakin kuuntelijayhdistyksessä ja kävi siellä Hannu Taanilan vetämä suoran lähetyksen kurssikin Ylestä ja/ tai yliopistolta.

Yleensäkin Ysiviisseiskassa kaikki tekivät kaikkea, mutta itse taisin tehdä kaikkein eniten kaikkea. Noista ulospäin menneistä selostuksista olen kuullut muilta kavereilta nyt vasta jälkikäteenkin joskus, ei niitä muista millään enää erikseen kun matseja tuli 50-70 kaudessa. Mutta olen kuulemma selostanut mm. pronssiottelun Lukko-JyP, väittää mm. eräs Jorma, Jypin kannattaja.

Selostusreissut varsinkin futiksen puolella olivat usein seikkailuja, myös kv. seikkailuja kun aina sai linja-yhteyksiä etukäteen jännittää, sama lätkässä Davos, jossa Tappara pelasi aikoinaan Euroopan cupturnauksen.

Se se vasta seikkailua oli, kun jouduin kuitenkin erikseen hakemaan junilla selostuspakin Zurichin lentoasemalta Suomesta perään lähetettynä. Paikalliset olivat Nykäsen Ismolle väittäneet, että kyllä siellä on kalustot ja varsinkin oikean lajin piuhat. Paskat oli,mutta tuntikausia koneen rahdin purkua odoteltuani juoksin pakin kanssa ihan tsäkallä portaat ja käytävät oikeaan junaan, joka jo liikkui. Jos en olisi siihen ehtinyt, en olisi ehtinyt seuraavaankaan isompaan pitemmän matkan yhteyteen enkä myöskään ensimmäiseen peliin Davosissa. Lapset viimeisessä paikallisjunassa ennen Davosia sitten lauleskelivat ”Don’t worry,be happy”. Se oli silloin hitti, osui ja upposi.

Kerran taas Valkeakosken Tehtaan kentällä ei varsinainen tilattu lankapuhelinlinja toiminut, näitä tapauksia oli useinkin kesäaikaan, ei niinkään talvella Selostin sitten koko ottelun katsomon katon reunalta aika korkealla maaten niillä hirvittävän isoilla sen ajan NMT:llä. Onneksi johtoa riitti, eihän niissä akku kestänyt kuin hetken vaikka hyvin kyllä pelin näki. Se katsomon puolikas on jo vuosia sitten palanutkin.

Turussa Kupittaalla kerran kesäpäivänä ei taas NMT:llä päässyt millään läpi eikä sitä ennen varsinaisella linjalla. Pikkukoppeja oli jonossa ehkä neljä- viisi. Yhdessä niistä JP Jalo. Onneksi siinä, jonka takaosasta löytyi myös vanhan ajan veivattava kolikkopuhelin. JP:lle suuret kiitokset, että hän oli sillä lailla hermoton jätkä, niin kuin me paikalliselostajat yleensäkin, että hälle oli OK että selostin sillä, kun ilmeni että se numero, joka oli seinään merkitty, toimi vielä. Pyysin Wilskaa tai Ylöstä studiosta soittamaan siihen ja A vot, vaikka itse puhelimesta puuttui hälytysääni niin soihan se sillai, että kun nostin luurin niin sieltä kuului Ysiviisseiskan studio ja studioon. Puhelimen johto taas oli niin lyhyt, että kiskoin sen oven karmin välistä niin, että peli oli toisessa päässä kenttää kurkin oven karmin toiselle puolelle ja toiseen päähän taas toiselle puolen. Myöhemmin kuulin, että kaikki NMT-linjat olivat tukossa koska kauniina kesänpäivänä turkulaiset purjehduskengissään halusivat saaristossa soitella kavereilleen. Se oli sitä juppiaikaa, juu.

Oikeastaan homma on niin, että normaalitoimittajana tehdyt mokat yms. eivät enää mieleen edes kanna. Kerran aloitin aamulähetyksen hyppäämällä Rauhaniemessä laiturilta veteen. Eli nauhoitin pätkän ja ajoin sen sitten lähetyspäivän alkuun.