RADIO PIKKUPÄKÄ, RADIO PÄKÄ, VOIMA-ASEMA, HYVINKÄÄ, RIIHIMÄKI, 1988-1998, JARI KOHONEN MUISTELEE

Tein Urheiluhaavi- urheiluohjelmaa kahdesti viikossa. Olin vuosina 1995-1998 kuvioissa. Samoihin aikoihin Päkässä/Voima Asemalla työskentelivät ainakin Kimmo Vehviläinen, Jussi (Juha) Nurmela, Elina Jakonen (nyk. Raunio), Sanna Luostarinen (nyk. Lius), Jaana Siivikko, Timo Leponiemi ja edesmennyt Ismo Tuononen.

Mieleenpainuvaa oli ainakin se, että menin aikanaan Hyvinkäälle radioasemalle tekemään enimmäistä ohjelmaani. Ainoa perehdytys oli n. viiden minuutin selvitys, mistä liu’usta saa mikrofonin ja mistä NAB:t kuulumaan. Siitä sitten vaan hihat ylös ja hommiin. Alussa jännitti ihan hulluna, mutta kehitin itselleni sellaisen psyykkaustekniikan, että puhun vain yhdelle kuulijalle kerrallaan. Niinpä luontainen ujouteni ei päässyt haittaamaan työskentelyä.

Aloin hyvin nopeasti pitää siitä työstä. Oli hauskaa tehdä haastatteluja sekä puhelimessa että livenä. Sain vapaan kädet sisällön suhteen ja ohjelman myötä syntyi uusia kontakteja sinne sun tänne. Hienoja ja ikimuistoisia tuokiota olivat esim. jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan Hannu Aravirran ja siihen aikaan HJK:ta Eurokentille vieneen Antti Muurisen puhelinhaastattelut. Oli hienoa, että pienikin paikallisradio sai ”isoja staroja” taajuuksille. Näistä jutuista sain myös hyvää kuulijapalautetta.
Toisella tavalla mieleenpainuvia hetkiä olivat ne, kun studioon raahattu haastateltava meni takalukkoon eikä saanut sanaa suustaan. Vaati ripauksen luovuutta saada jännittäjä rentoutumaan.
Joskus tekniikka teki hullunkurisia temppuja. Olin koostanut pitkähkön haastattelun kelanauhalle. Laitoin sen pyörimään mainoskatkon jälkeen ja join kaikessa rauhassa kahvia. Jotenkin syrjäsilmällä havaitsin, että kaikki ei ole ihan kunnossa ja kun käännyin ympäri, näin studion lattialla suunnilleen metri kertaa metrin kokoisen kasan nauhaa sekavana vyyhtenä. Nauha oli katkennut ja kela purkautui ohi nauhurin heti äänipäiden jälkeen pitkin lattioita. Haastattelu piti ajaa iltapäivässä uudelleen, mutta ymmärrettävästi se ei sitten enää onnistunut…

Kaipaamaan jäin ainakin sitä hauskaa porukkaa ja tekemisen meininkiä. Radiotyö poikkeaa täysin näistä nykyisistä lehtihommista. Oi niitä aikoja…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.