RADIONKUUNTELUHARRASTUKSENI KAUTTA AIKOJEN YMS.

Vahvasti on jäänyt mieleeni lapsuudesta, kun isäni tapasi ainakin joskus laittaa radion aamulla auki herättämään. TV:tä ja hankittuja kasetteja sekä äitini aikoinaan täyttämiä tyhjiä vastaavia sisältäen radionauhoituksia mm. Katri Helenan Altaelva ja Simon & Garfunkel/ Cecilia tuli kuunneltua. Äitini on kertonut minun pitäneen erityisesti Einin levytyksistä. Anita Hirvosen Kuin paita ja peppu on yksi varhaisista musiikillisista muistoista. Isäni autoon hommattiin radio myös sitten 1980-luvun puolenvälin jälkeen. Koulumatkoilla myös kuskit soittivat joko radiota tai kasetteja. Radiosoitoista tulevat mieleen erityisesti koko taksiautollista naurattanut Kuselan Naurava kulkuri heti ennen ala-asteelle saapumistamme. Samassa paikassa suunnilleen kuulin myös Bananaraman esityksen Venus, johon tykästyin myös erityisesti. Varhainen muisto on myös koulusta matkalla kotiin kuultu Ricchi e Poverin esitys Mamma Maria. Kaseteista sitten noilta ajoilta. Yksi taksikuskeista soitti aina silloin tällöin Sampo Rosenlew- kasettia, jota itsekin toivoin joskus soitettavan. Sillä oli mukana ainakin biisi Laivat puuta, miehet rautaa. Monet aiempien vuosikymmenten lastenlaulut ja muut laulut tulivat omassa lapsuudessani tutuiksi – paljon on edelleen helppo muistaa esim. vaikka Kipparikvartetin levyttämiä lastenlauluja. Äitini osti useammankin kasetin matkamusaksi esim. Hämeenlinnan huoltoasemalta. Monet biisit muistuttavatkin erityisesti noista tekemistämme reissuista. Esim. seuraavat äänitteet olivat mukana (sisällöt löydettävissä pääosin täältä: http://aanitearkisto.fi/firs2/index.php   Kotimaiset suosikit: Suomi TOP 14, International Super Hits (sis. cover-versioita, mm. Madonna/ Dress you up, Modern Talking/ Cheri cheri lady (erityinen suosikkini (oli mukana Levyraatia varten mukana tyypillisen kasarihuoltiskasetin kannen omaavalla äänitteellä, kantta muut pojat naureskelivat, nainen näytti paljasta pintaa), King/ The taste of your tears, A-HA/ Take on me, Baltimora/ Woody boogie, Sandra/ Maria Magdalena), Roger Whittaker/ Unforgettable: 16 golden classics http://www.discogs.com/Roger-Whittaker-Unforgettable-16-Golden-Classics/release/6389715 (käytin äänitettä rentoutumistarkoitukseen, kun sen löysin paremmin myöhemmällä iällä, sitten yhdessä vaiheessa kun olin sen kopioinut tyhjälle kasetille, se sittemmin katosi, onneksi löysin äänitteen toisessa muodossa myöhemmin), Beach club http://www.discogs.com/Various-Beach-Club/release/473499 (ollut useammankin kerran kasettina tämäkin, tuon edellä mainitun Super hitsin lailla, lähes kaikki biisit ovat tallessa tänä päivänä, ostin tämän vuonna 1985 Hämeenlinnan torilta lapsikuoron reissun aikana), Flamingo rocks (Järvenpään Finnoililta hommattu), Irwin Goodman/ Rentun ruusu, Gary Moore/ Wild frontier (sain tämän toivomanani synttärilahjana, äitini hommasi silloisesta Mäntsälän musiikista, hittibiisi Over the hills and far away iso hitti TV:n Hittimittarissa voittaen myös koulullani pidetyn levyraadin). Ensimmäisiä muistoja isäni autoradiosta kuulemistani kappaleista on ainakin Kirkan Surun pyyhit silmistäni, Järvenpäässä Vähänummentien risteyksessä, muistaakseni Radio 3:n taajuudelta, laina-auton kyydissä Mäntsälän/ Lahden suuntaan käännyttäessä vanhalle Lahdentielle. Eräänä juhannuksena isäni soitti radiota matkalla Pornaisissa ainakin. Joku outo biisi tuli siellä ja isäni oli mukana, meidän muiden ihmetellessä vähän enemmän. Yksi juhannusreissu Pornaisiin on jäänyt erityisesti myös mieleen, kun Magnus Ugglan Jag mår illa oli hitti, soi se muistaakseni autoradiossa kuin myös reissun jälkeen kotona TV:ssä. Autoradiota kuuntelimme myös joskus n. vuonna 1989, kun perheen kanssa teimme reissun Puumalaan, enoni mökille. Paluumatkalla sieltä soi Freud. Marx, Engels & Jungin biisi Tursaan puutarhassa. Naapurissa samanikäisten poikien luona vieraillessani tuli kasetilta ainakin Europea. Biisi Superstitious on erityisesti jäänyt mieleeni. Kertsin kohdalla pelasimme tietokoneella ja siihen sopi teksti ”Game over”. Dingon musiikki upposi niin kuin yleisesti muihinkin. Kun tuo kuume oli päällänsä erityisesti, menimme käymään serkkujeni kotona ja sieltä heti sisään tullessa kuuluivat Dingon uusimmat hittimusiikit. Bogart Co.- yhtyeen biisi All the best girls soi matkalla Porvoon uimahalliin, jossa kävin ala-asteen kanssa. Taisi tulla ko. biisi juuri Vessön kyltin kohdalla ja lauloin sitä sitten tyyliin ”oodö Vessö”, ennen kuin biisin todellinen nimi selvisi.

Varsinaisen radionkuunteluinnostuksen katson alkaneen vuonna 1989 ja varsinkin vuoden lopulla tulleesta Tapani Ripatin Ocsid- ohjelman lähetyksestä YLE 2- kanavalla. Sieltä muistan esim. Sophien biisin Soft time ja Fancyn Flames of love. Philipsiä edustaneesta, paikallisesta radio- ja TV-liikkeestä ostin ensimmäisen oman, yksidekkisen mankkani, jolla sitten nauhoittelin eri asemilta musiikkia, aluksi varsinkin Radio 3 ja Pequ Niemisen ohjelmat olivat tällaisia ainakin mukaanlukien perjantaisin tullut I Peq U party, josta äänitin Rapatin Kata- biisin, tosin äänitys ei oikein onnistunut kuitenkaan Catron Ferro AX90- kasetille silloin. Radio 3:n osalta muistelmia paremmin ko. radioaseman osiossa. Muistan äänittäneeni jostakin tuohon aikaan myös seuraavat biisit: Frankie Goes to Hollywood/ Relax, Eddie Money/ Walk on water ja Del Shannon/ Runaway. Kerran kuuntelin Heartin biisiä Alone (muistaakseni Radio Ettanin Eurohitsistä äänitetty), kun isäni työkaveri kahden pienen poikansa kanssa oli samassa huoneessa ja koetin uppoutua suosikkibiisiini niin kuin vain mahdollista.

Radomafiaa aloin kuuntelemaan alusta asti poimien sieltä mm. seuraavia biisejä: Secchi/ I say yeah, Adeva/ I thank you, Bassomatic/ Fascinating rhythm (tanssimusaohjelmassa, ennen Dance Mobia), Rainbow/ I surrender (viimeksi mainittu Metalliliitossa/ sen esimuodossa YLE 2:ssa) muutamia mainitakseni. Lisää Radiomafiaan liittyvissä muistelmissa myös http://1990-luvunradiomuistelmat.blogspot.fi/2012/05/radiomafias-listening-memories-various.html?q=radiomafia. Ensi alkuun, kun minulla ja muutamaa vuotta nuoremmalla veljelläni oli käytössä vain kaksi yksidekkistä mankkaa, laitoimme ne toisiamme vastaan ja ”kopioimme” musiikkia kasetilta toiselle. Erään kerran, kun meillä oli sukulaisia käymässä, yksi heistä ihmetteli sanomatta mitään toimiamme. Sittemmin veljeni hommasi oman Philips D 8288- mankan kahdella dekillä ja homma helpottui erityisesti. Tuo laite on muuten vieläkin käyttökelpoinen. Ei voi verrata omaan toimintaani, niin monia mankkoja ollut vuosien saatossa käytössä. Aivan ensimmäisen radion, joka oli vanhempieni käytössä, hajotin serkkuni kanssa osiin ja piilotin majamme lähelle johonkin vanhaan kodinkoneeseen. Vuonna 1991 pääsin ripille ja sain shekin lahjaksi isoäidiltäni ja tädiltäni ja rahaa sen lisäksi. Niillä hankin sitten paikallisesta Expert- liikkeestä stereoyhdistelmän merkkiä Samsung. Tuntui hienolta mennä valitsemaan mieleistään, sopivan hintaista laitetta silloin. Tuota ennen olin serkkuni kotona kuunnellut paria Radio 3:n kilpailusta voittamaani vinyyliä. De La Soulin maxi sis. mm. Me, myself and I ja Jenifa taught me hitaammalla nopeudella toimivat erityisen hyvin. Tuo laite toimi hyvin kunnes äänitys- ja muut nappulat rasittuivat liiasta käytöstä sekä kaikkia CD:itä laite ei tunnistanut myöskään. Sittemmin myös levyneulan onnistuin katkaisemaan innostuessani ”skrätsäämään”. Uuden saaminen olikin työläämpi juttu, taisi käydä sillekin sitten samalla tavalla jos en väärin muista. Sittemmin aloin käydä sopivien tilaisuuksien tullen isoäitini mökillä naapurissa (nyk. oma asuntoni) kuuntelemassa hänen stereoitaan. 2000-luvulle tullessa sain tuon laitteen itselleni sitten, vaihdettuani sen yhteen Hanna Ekolan hengelliseen CD-levyyn. Löysin myös Radio Ettanin ensi kertaa muistamani mukaan v. 1989 kuullessani sieltä Pat Benatarin All fired up, jonka äänitin Scotchin siniselle BX60- kasetille. Sitten myös Järvenpäässä Mannilantiellä kuuntelin sieltä isäni kanssa Middle Of The Road- yhtyeen esityksen Soley soley. Suunnilleen huhtikuussa 1990 satuin eräänä perjantai-iltana hakeutumaan Radio Pikku-Päkän taajuudelle ja sieltä löysin Eurohits with Jay Jay- ohjelman, joka oli siis Ettan-tuotantoa yhteislähetyksenä. Nauhoitin ohjelmasta monia biisejä kuten ainakin Michael Boltonin How am I supposed to live without you, Bad Englishin Price of love ja Avalanchen Johnny, Johnny come home. Ohjelman perään tuli Päkän tuotantoa, Miki Walleniuksen toimittama Hot Mix- ohjelma, jossa soi ainakin tyttötrio Sweet Sensationin Love child ja Jayan If you leave me now. Seuraavana päivänä kuuntelin noita nauhoituksia matkalla enoni silloiseen työpaikkaan, omistamaansa leipomoon Sipoon Nikkilässä muistaen myöhemmin missä kohtaa tietyt biisit soivat siellä. Myöhemmin kuuntelin Ettania vakituisena radioasemanani muutamaan otteeseen erityisesti, tosin huono kuuluvuus aika ajoin rajoitti kuuntelua. Vuonna 1991 esim. kasasin ison pinon kirjoja vuoteeni viereen ja taisin saada jotenkin aseman sitten kuulumaan. Yhdellä toisella kerralla taas jätin Kesäklubin, vuonna 1994 yksinään sisäsaunan lauteille rätisemään mennessäni ulkosalle työskentelemään ajatellen, että se taajuus itsestään siellä paranee. Vuonna 1995 kuuntelin Ettania taas sitten terassimme välikössä ja aina kun siitä kulki ohi, rätisi kuuluvuus. Ettanin välittämiä, Dick Bartleyn American Gold- ohjelman lähetyksiä muistan tuolloin ainakin kuunnelleeni. Erään kerran myös isäni pyysi naapurin miestä, radioharrastajaa avuksi, kun stereoissani en saanut Ettania kuulumaan. Tosin ei osannut auttaa, itselläänkin ongelmia ko. aseman kuulumaan saamisessa. Naapurin poika tapasi kuunnella myös Ettania, Eurohits- lähetystä esim. sieltä myös tietäen vastauksen ainakin yhteen Midnight Oil- aiheiseen skabaan, jossa oikea vastaus oli albumin nimi Diesel and dust. Soitin hänelle tai päinvastoin hän soitti minulle myös eräänä iltana liittyen Eurochart HOT 100- ohjelmaa lähettäviin radioasemiin, tosin Radio City ei koskaan aivan parhaalla niin ikään kuulunut. Eurohits oli myös serkullani vakkariohjelmana, kun matkasi perjantai-iltana perheensä kanssa mökille Puumalaan, yhteislähetys ainakin myös Radio Jannen kanssa auttoi sitten varmastikin. Kerran kun olin yläasteen porukan kanssa matkalla Hanasaaren voimalaan Helsinkiin tutustumaan, bussissa oli päällä Ettan ja yksi kaveri matki kanavan tunnusta ja matkalla soivat ainakin Middle Of the Roadin Talk of all the U.S.A. ja Celine Dionin If there was any other way, joka soi Hyvinkäälle päin käännyttäessä Mäntsälässä.

Radio Päkästä kuuntelin tiettynä arki-iltana Levylässyttimet- viihdeohjelmaa, jota toimittivat D.J. Konnat- duo ennen lyhyeksi jääneen levytysuransa alkua. Sitä kautta sain erityisen kipinän rap/ hiphopmusiikkiin varsinkin Rapatti- yhtyeen osalta äänittäen biisejä kasetille. Myös serkkuni luona Raptorin levytysten kuuntelu teki erityisen vaikutuksen. Sittemmin voitin toisessa vakkariohjelmassani samalla kanavalla, Top Tenissä lahjakortin Hyvinkään Anttilaan, kun olin äänestänyt ja sitten myös puhelimessa kertonut suosikkibiisini Roxetten Joyride- albumilta. Radiomafian puolella kuultu, piraattiäänitteellä mukana ollut I remember you oli kyseessä. Sitten siis lopulta vihdoin tuon lahjakortin lunastaettuni valitsin Rapatin Egotrippi- LP:n. Myöhemmin voitin myös Neon 2:n Viides vuodenaika- CD:n samasta ohjelmasta, kun asema oli jo vaihtanut nimensä Voima-asemaksi. Alunperin voittamani levyn piti olla Elton Johnin Made in England, mutta tämä sitten lopulta tulikin ja kiva niin, mukana myös bändin poikien nimmarit. Radio Etelän Äänen vakkariohjelmana oli, sikäli kun muistin sen kuunnella heti koulusta tultuani, Torstain toivotut Anneli Lintelän juontamana. Samoin kuuntelin myös joskus keskiviikkoisin Karin tiskivuoroa, jossa Kari-Pekka Syrjänen kävi läpi Tätä Suomi tanssii-listaa ja saman henkilön toimesta hoidettua Aikuisten toivekonserttia lauantaisin, jossa toteutui toiveeni: Bad Englishin When I see you smile. Jokiradiosta taas kuuntelin Venttipommia/ Purkkista saaden kerran toiveeni läpi, Bad Englishin Possession- biisin muodossa. Jokiradion nonstop muodostui erityisen tärkeäksi itselle myös löytäen sitä kautta ainakin Dan Reed Network-yhtyeen musiikin. Radio Citystä kuuntelin sitten joskus Eurochartia Päkän lisäksi, lauantaisin TOP 4 reikää jota isännöi etenkin Jii Luoma, joskus radio oli auki keittiössä samalla siellä muuta puuhastellen, kerran vasta ohjelman jälkeen pystyin lähtemään serkulleni pyörällä, kerran Järvenpäähän lähtiessä autolla perheeni kanssa, päässä soiden Metallican Unforgiven, silloin uutuusbiisinä. Myös Poikien lataamoa jonkun verran kuuntelin ja voitin sieltä puhelinkilpailussa rykelmän sinkkuja, jota tosin en koskaan saanut sitten. Bellon gallerian Teknovartti ja Beatbox tulivat niin ikään tutuiksi lauantaisina ohjelmina, jälkimmäinen erityisesti veljelleni. Jälkimmäistä ohjelmaa kuuntelin vuonna 1993 veljeni huoneessa katsellessani samalla Päivien kimallus- TV-ohjelmasarjaa, jossa Vexi Salmi kertoili vanhojen ikivihreiden biisien tarinoita Kati Bergmanin toimiessa showemäntänä. Radio 103.4:stä kuuntelin lauantaiaamuisin vuosien 1990-1995 välillä Terhi ja Virpi ja huippuhitit- ohjelmaa, jossa käytiin kokonaisuudessaan läpi USA:n myydyimpien sinkkujen TOP 100- lista soittaen kaikki biisit. Tuosta ohjelmasta voitin Feel the beat- tupla- LP:n http://www.discogs.com/Various-Feel-The-Beat/release/3018452 , jossa oli Radio Ettanin tarra kannessa. Radio 3:sta kuuntelin niin aseman kotimaista kärkeä, Pequn Levymittaria, VOA Europen lähetyksiä mukaanlukien Casey`s TOP 40- listaohjelman lähetykset sekä Jami Kanasen kilpailuaiheinen ohjelma Ever for excellence, jossa soitti melodista jenkkirockia. Kolmosesta tuli vakkariradioasema vuonna 1996, jolloin sieltä kuuntelin myös erityisesti Naulapäitä (myöh. Norsunkaatajat), joutsenmerkkikilpailu tuli tutuksi niin ikään Minnan emännöimä. Lähetyksissä haastateltiin jotain suoramyyntitilan pitäjiä ainakin. Radio 3 sai samana vuonna kunniaakin soittaen kotimaista musiikkia erityisesti. Tosin sittemmin musiikki muuttui enemmän englannin kielistä sisältäväksi. Vuonna 1996 myös alkuvuodesta kuuntelin Ettanin muistoa haalien korvaajaa etsien (kirjeitä laitoin tuleville ja uusille radioasemille ehdotellen tiettyjä juontajia mukaan ja kanavaprofiileja) Voima-asemaa jonkun aikaa vakituisesti. Radio Suomi oli vuorotellen erityisesti Ettanin kanssa kanavan loppuaikoina, lopulta jätin sen jo muutamaa kuukautta ennen päätöspäivää kyllästyen soittolistatavaraan, myöhemmin palaten muistoihin niin nauhojen, muistelmien kuin myös monessa muodossa vaikuttaneen historiikin muodossa. Radio Kympistä kuuntelin Onnenlevyjä lauantaina usean toivomani kappaleen saaden kuulla. Radio Alex ja Ettanin taajuudelle luvan saanut Radio Stadi olivat jonkun aikaa kuvioissa mukana, mutta ilman mitään isompaa sitoutumista niiden kuunteluun kuitenkaan. Radio Alexissa Pequ Nieminen toimitti Kaiken maailman listat- ohjelmaa jota kuuntelin useammankin kerran kuin myös aseman välittämää World Chart Show:ta. Säveltäjän valinta- haastatteluohjelmassa oli erityisen mieluinen vieras Vexi Salmi, jonka haastattelua olinkin toivonut sinne, tosin hän muiden tekemiä kappaleita vain kävi läpi ja tiettyjä muistoja niiden esittäjiin liittyen. Radio Stadista sitten kuuntelin erityisesti Timo Ukkolan toimittamaa jokasunnuntaista Kullattua nostalgiaa- ohjelmaa, joka ehkä myös Radio Fonissa/ Voima-asemalla kuului myöhemmin. Sitä usein päivälenkillä käytyäni saavuin kuuntelemaan puolenpäivän aikaan. Vuonna 1997 aloitti Radio U103, jota kuuntelin muutamaan otteeseen vakituisemmin kunnes se muuttui Sävelradioksi sittemmin. Radio Janne kuului ihan riittävän selkeästi kunnes en saanut enää mitään selvää sen lähetyssisällöstä ja se jäi. Ismo Tuononen ehti toteuttaa sitä ennen syksyllä 1996 Juha Vainio- aiheisen musiikkilähetyksen, toivomanani ja Sana Mäkipää (nyk. tuottelias laulusanoittaja Mustonen) laittoi aseman tarran, joka edelleen on kirjoituspöydässäni kiinni. Radio Novasta ei ole muodostunut mitään erityistä radioasemaa itselle. 2000-luvun puolivälissä Jay Jay Leskisen toimittamaa, sunnuntai-iltaista retro-ohjelmaa Onnenpäivät kuuntelin jonkun aikaa, myöhemmin yritin yhä saada sitä kuuluviin, mutta sanomalehden ohjelmatiedoista poiketen ohjelmaa ei enää sitten tullutkaan. Radio Plus:n ohjelmista Pequ Niemisen toimittama Air play chart jäi ainoaksi vakituiseksi radio-ohjelmakseni. Aseman osalta oli kuuluvuusvaikeuksia, vähän pohjoisempana sijaitsevassa talossa se kuului ihan hyvin kuitenkin sitten. Sävelradion vakkariohjelmakseni muodostui Sunnuntain musiikkivieras, enemmän isäni kuuntelema radioasema. Suomi Plus- asema oli hetkisen vakituisena radiona itsellä myös, sen myöhemmin korvannut Metro.fm silloin tällöin, varsinkin vuonna 2006-2007 lauantai-illan 80-lukuspesiaali nonstop. Vuosikymmenen alussa aloittanutta Iskelmää kuuntelin varsinkin vuosina 2000 ja vuosien 2005-2007 välillä vakituisesti kuten myös Radio 99:ä, silloin kun kumpikin kanavista soitti vielä iskelmämusiikkia erityisesti. Radion vakituisen kuuntelun katson olleen erilaista tuosta eteenpäin, ei verrattavissa aiempiin tottumuksiin, koska langattoman netin tulo ja sen tuomat erityiset jutut tekivät radion vakituisesta kuuntelusta työläämpää ja se jäi yleensä enemmän taustalle. Biisien bongaaminen muualta, helpommin, vaikutti tähän myös erityisesti.

Kasetteja alkoi kerääntyä luonnollisesti niin itse äänitettyjä kuin ihan originaalejakin. Originaaleista mainittakoon esim. Phil Collinsin …But seriously, jonka hommasin Mäntsälän Sokokselta, sen Levypisteestä, joka oli oikea pakollinen levynhankintapaikka siihen aikaan ennen kuin lopetti kaupan uudistuessa ja äänitteitä meni pilkkahintaan sitten mm. Rhythm Triben CD, jolla Radio Ettanista tuttu hitti Gotta see your eyes. Vuonna 1994 sieltä ainakin vielä levyjä ostelin silloin tällöin, niin odotettuja uusia kuin käytettyjäkin, mukana seuraavat: Maggie Reilly/ Echoes- LP, Irwin/ Hurraa! me teemme laivoja- MC, Hanna Ekola/ Luonnonlapset-MC, Foreigner/ Mr. Moonlight- CD, Merja Laaksonen/ Hetken juhla-MC (lahjakortilla hommattu). Lisäksi muistan ko. paikan hyllyillä nähneeni LP:t: Huey Lewis & The Newsin Hard at play ja Turo`s Hevi Gentlemen/ Tuleva keräilyharvinaisuus.

Järvenpäässä sitten muodostui vakituiseksi levyjen hankintaliikkeeksi Divari Kangas, josta aloin varsinkin vuonna 1996 jäätyäni toistaiseksi ilman työtoimintaa, ostaa pääosin musiikkia pääosin käytettyjen eri formaattia edustavien äänitteiden muodossa. Yhä omistan noista äänitteistä ainakin seuraavat: Tony Montana/ Laulan syksyn ruusut kukkimaan- CD, Jimmy Barnes/ Freight train heart- LP ja Magnus Uggla/ Vittring-LP. Myös Journey- yhtyeen musiikin innostuksessani ko. paikka auttoi sieltä löytäessäni ensin Raised on radio- LP:n, sitten Captured- 2-CD:n ja joitakin muitakin vinyylejä ainakin. Uusiakin, jostain marketista tuotuja äänitteitä sieltä ostin, ainakin The Bee Gees/ Still waters ja Satu & Sateenkaari/ Unohduksen majatalo. Tilasin myös kotimaisten sinkkujen listoja, joilta tilasin sitten parit Flamingo- äänitteet ollen kiinnostunut myös niiden koodeista. Ko. paikan kautta myös innostukseni kotimaisten lauluntekijöiden tuotantoja https://finnishsongwriters.wordpress.com kohtaan kasvoi, hankin äänitteitä myös sen mukaan, jos niillä oli kiinnostavien biisintekijöiden biisejä mukana ja laitoin mieleeni useidenkin biisien tekijätietoja kuten ulko-oven ikkunasta poimitut Dannyn & Armin ensimmäisen yhteisen LP:n sellaiset. Vuoden 1998 lopulla ko. liike lopetti Järvenpäässä. Myöhemmin 2010-luvulla löysin paikan netistä ja olen sieltä monta kertaa tilannut sitten myös. Lisäksi asioin jonkun verran Krammarissa, Järvenpäässä niin ikään, josta hankin esim. Freak Of Naturen Gathering of freaks- CD:n vapaapäivänäni silloisesta työharjoittelupaikastani vuonna 1995. Lisäksi ostin sieltä halvalla Richard Marxin Paid vacation- kasetin. Sitä ennen olin sen sisältämiä biisejä äänitellyt radiosta esim. Eurohits- ja Eurochart HOT 100- ohjelmista. Postimyyntiluetteloista tilaaminen alkoi vuonna 1994, kun aloin saamaan KELA.sta päivärahaa. Epe`s oli ensimmäinen paikka, josta aktiivisesti tilasin tai yritin tilata CD-levyjä. Toisella yrittämällä sain hankittua White Lionin Main attractionin. Muita tilattuja olivat mm.: Bad English/ Bad English ja Backlash (erityisesti haettuja äänitteitä, useamman henkilön avustamana), Steve Perryn For the love of strange medicine, Journeyn CD:t (vuonna 1996 vielä myös postikortilla tiedustellen Trial by fireen liittyen, veljeni oli sen mainoksen nähnyt Rumbassa), The B-52`s/ Cosmic thing ja Wilson Phillips/ Wilson Phillips, Shadows and light ja California (netin kautta myöhemmin kuten myös Whitesnake/ Good to be bad, jota tuli tosin aluksi tuplasti erehdyksessä). Kirppareilta, Järvenpäässä, Mäntsälässä, Tuusulassa ja Keravalla sijainneilta/ sijaitsevilta on tullut tehtyä paljon löytöjä ajan saatossa myös. Järvenpäässä kävelykatu Jannen läheisyydessä sijaitsi vuonna 1998 tällainen ja yhtenä etäpäivänä silloisesta koulutuspaikastani vierailin siellä äitini kanssa hankkien Villiviinin Pohjantähden paluu- CD:n. Aluksi se kiinnosti erityisesti Flamingon julkaisemana äänitteenä, joita keräilin siihen aikaan erityisesti, mutta oli muullakin tapaa kiinnostava kuunneltava, kuten sittemmin selvisi. Annantori parissa eri paikassa Järvenpäässä, Ropotori (omat levyt siellä kerran myös myynnissä, ilman voittoa), Femmatori (ensin Järvenpäässä, sitten Keravalla ja Tuusulassa) ja Euroset Järvenpäässä ovat näistä kirppareista sellaisia, joissa erityisesti olen visiteerannut. Puistobluesin Bluestorilla tuli aiemmin myös vuosittain käytyä levyjen perässä, sittemmin tuokin toiminta jäi osaltani. Helsingistä olen myös tehnyt löytöjä levykaupoissa muutaman kerran visiteerattuani. Esim. Steve Perryn Greatest hits + 5 unreleased- CD:n löysin Free record shopista juuri kun When you`re in love oli Radio Alexissa mukavasti soitossa. Michael Boltonin CD All that matters kuuluu myös erityisiin hankintoihini, samasta liikkeestä/ Fazerilta hankittu myös. Nyttemmin en ole isosti kirppareilla käynyt, netin kautta hankin niin uusia kuin käytettyjäkin äänitteitä sikäli kun sellaisia kiinnostavia tulee vastaan kuten myös CDON (ensimmäinen hankintani Freak Of Naturen Outcasts-CD vuonna 2006)- ja Kane (vuonna 1998 ensimmäinen tilaamani äänite The Babys/ Anthology, postimyyntiluettelostaan)- levykaupoista, olematta muutenkaan mikään erityinen CD-ostaja nykyään luottaen muihin vaihtoehtoihin. Kuuntelen musiikkia nykyään niin koneelta, netistä, kännykkäradiosta, mp3-soittimesta ja nykyisistä stereoista CD:itä, joskus myös radiota innostuksen mukaan lähinnä. Radiosta vanhanaikaisesti nauhoittaminen loppui osaltani vuoden 2007 alussa pääasiallisesti kun homma alkoi tuntumaan turhan työläältä, varsinkin kasettien kelaaminen, sittemmin CD:lle äänittäminen tuli tutuksi vaikkei sekään tänä päivänä liian tavallista ole. Enemmän tulee musaa joko koneella tai mp3-soittimella sitten kuunneltua tai niitä aiemmin koostamiani CD:itä. Originaaleja CD-levyjäkin on vain pitkälti sellaisia, jotka joko liittyvät projekteihini, musiikki ei koneelle siirrettävissä mediatietojen jäämättä näyttämättä ja sitten rentoutukseen sopivia äänitteitä niin ikään. Käytössäni ovat myös digitalisoinnin mahdollistavat laitteet: Lenco L-3867 USB levysoitin, Scandic M96 MP3 kasettisoitin ja Audacity-ohjelma. Lisäksi Sony CFD-RS 60 CP- mankka on apuna digitalisoinneissa niin ikään.

Yläasteella pidettyä levyraatia (1990) varten otin itse radiosta nauhoitetuista biiseistä koostetun kasetin mukaan. Kuitenkaan en päättänyt sitten osallistua tuohon kävelleni isäni silloiselle rakennustyömaalle Mäntsälän Vuotavantien varrelle. Tuolla kasetilla olivat mukana mm. seuraavat biisit: Paula Abdul/ Straight up, Roxette/ Listen to your heart?, Soup Dragons/ I`m free? ynnä eurohittejä, Coca-Cola Eurochart HOT 100- ohjelmasta (oma osio tällekin sivustolla) nauhoitettuja. Tuota, mm. Radio Päkän välittämää ohjelmaa muistan kuunnelleeni yhteen aikaan niin säännöllisesti, että lämmitin saunan sen takia aiemmin, kuten myös Radio 3:n välittämän Casey`s TOP 40:n (oma osio tälläkin niin ikään) vuoksi. Kerran myös englannin opettajamme soitatti meille biisejä tyyliin Dr. Alban/ No coke ja Slaughter/ Up all night, jotka eivät sanoneet muille yhtään mitään ja ihmettelivät omaa innostustani niiden osalta. Vuonna 1993 serkkuni tarjosi minulle kyydin autollaan kotiin Mäntsälästä koulun jälkeen. Tulomatkalla jonkun kilometrin päässä asuinpaikastani, soi Snown biisi Informer ja vahva mielipde toimestaan oli, että musta mies rappaa. En sanonut mitään vaikka tiesin artistin olevan valkoihoinen. 180 km/h oli mittarissa korkeimmillaan Nummisten keskustan tuntumassa ainakin, kun autoja ohitteli kuski, paluumatkalla sitten oli käynyt vähemmän miellyttävästi, auto Mattilan kohdalla suistunut tieltä päin sähkötolppaa. Perjantaina 14.6.1996 kirjoitin päiväkirjaani seuraavalla tavalla. Päätin alkaa etsimään sitten kun on aikaa, Eurohitsin pätkiä ja pätkiä myös muista Radio Ykkösen ohjelmista. Tarkoitukseni olisi koota kasetille pätkiä kopioiduista Ykkös-ohjelmista. ja joka perjantai ja sunnuntai pyrin aina Eurohitsin alkamis- ja päättymiskellonaikana soittaa ohjelman tunnari. Joskus kuuntelinkin ainakin juuri perjantai-iltana tuon vieläkin tallessa olevan viimeisen, lähes kokonaisen perjantai-Eurohitsin kasetilta. Tärkeä merkitys radion kuuntelulla 1990-luvulla oli myös englannin kielen oppimiselleni.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.