RYTMIRADIO LAHTI, PÄIVI LAPPALAINEN, MUISTELMIA 1989-1990

Paikallisradiomuistelmani

Kuuntele pätkä muisteloa Ylen Aikaisen Musiikkia ja muisteluita- ohjelmasta, läh. 12.9.1992:http://www.themusichutch.com/listen-song/ylen-aikainen-80228105118105327697112112971089710511010111032105110116101114118105101119/131389/

Olin onnellinen esikoiseni, Johannan äiti. Asuimme Lahdessa

Metsäkankaalla mieheni, kitaristi Teemu Nousiaisen kanssa.

Olin vielä äitiyslomalla ja pian siirtymässä taas töihin.

Vauva oli rauhallinen ja terve, se nukkui aina

pitkät päiväunet. Se, ja moninainen lapsenhoitoverkosto mahdollisti

kirjoittamiseni lehtiin lähinnä Etlariin, ja City-lehteen vapaa-ajalla.

Myös mieheni tuki tekemistäni hoitamalla esikoistamme.

 

City-lehteen pääsin Lahteen muuttaneen Arja Kotirannan tavattuani.

Hän tuli kotiimme toimittajan roolissa tekemään juttua mieheni yhtyeestä, Jailbirdsista.

Sitä juttua ei koskaan tehty vaan Arja Pyysi minut City-lehteen avustajaksi.

Olin ilmeisesti esitellyt kykyjäni etevästi 🙂

Kirjoittaessani City-lehteen huomasin monen siellä olevan henkilön olevan myös radiossa.

Kotirannan Arjakin siellä touhuili. Olen todella tyytyväinen, että sain kirjoittaa City-lehteen. Siitä tienasi mukavasti. Tienasin sen rahan jutuista, minkä hävisin äityslomarahoissa. Ja sain seuraavana vuonna kunnon veromätkyt.

Muistan kyselleeni palkkioiden maksupäivää puhelimella myös päätoimittaja Sam Inkiseltä. Hän oli oikein mukava heppu. Sittemmin Lahden City-lehden päätoimittajaksi tuli myös Tiirismaan koulussa vaikuttanut Timo Taulo. Olen itsekin musiikkiluokkien kasvatti, joten hän tuntui oikein tutulta ja turvalliselta.

 

Kerran Taulo kutsui City-lehden avustajat Olutpaneeliin Freetime-ravintolaan.

Lähdin sinne City-lehden sihteerin Tuulan kanssa.

Olin kuullut Rytmiradiossa olevan jonkun V-P Pekkolan ohjelmapäällikkönä ja olin tehnyt sotasuunnitelman puhuakseni hänet ympäri, että pääsisin itsekin Rytmiradioon juttuja tekemään. Mieheni työkaveri oli nimittäin kehunut ääntäni kuultuaan minun ääneni puhelimessa ja oli ihan varma, että olin joku radiotoimittaja.

Illan kuluessa tuli sitten otettua oikein olan takaa olutta, (firman piikkiin!) ja viimein löysin sen kuuluisan Pekkolankin. Puhuin kuin Runeberg ja lauloinkin. Pekkola totesi, että

laulutaito ei ehkä ole niin tärkeä alalla. Hän lupasi, että saan tulla kokeilemaan.

 

Parin viikon vakaan harkinnan jälkeen soitin Pekkolalle, ja hain laitteen. Hän antoi vielä pikaisia ohjeita äänityslaitteen käyttöön.

Heikki Luoma oli lahtelainen esikoiskirjailija ja olimme tavanneet epävirallisen runoryhmämme esiintyessä Kauppaopiston auditoriossa 1984.

Heikki tuijotti tuolloin suoraan silmiini ja hymyili, kun sain runoni luettua yleisölle.

Hän halusi liittyä oitis runoryhmäämme ja kertoi kirjoittavansa kotiseuturunoja.

Sitä liittymistä ei koskaan tapahtunut, koska ryhmän jäsen, kirjailija Merja Virolainen ilmoitti katkerasti jättävänsä ryhmämme, jos Luoman Heikki astuu kuvioihin. Draama queen!

 

Tein ainakin puolen tunnin haastattelun tästä alunperin kyyjärveläisestä Heikki Luomasta, joka työskenteli pitkään muun muassa Lahden Enzo Gutzeitilla graafisena suunnittelijana.

Hän ylitti vuonna 1989 julkaisukynnyksen esikoisromaanillaan, näytelmällään, ja tv-käsikirjoituksellaan. Puhuimme myös Lahden kirjallisesta ilmapiiristä, kirjailijoista ym tuiki tärkeästä…

Nauhoitin ohjelman. Äänimieheksi sain nykyisen Hartwall Areenan toimitusjohtajan, poikamaisen komean Kimmo Kivisillan, joka osasi hyvin käsitellä ensikertalaista radiossa.

Hyvänä pohjana ohjelmalle minulla oli jo yksi haastattelu Luomasta, jonka olin tehnyt City-lehdelle, ja Etlarille. Tosin Etelä-Suomen Sanomat eivät julkaisseet kirjailijahaastatteluja

avustajiltaan. Kuunnellessani ohjelmaa minulle tuli ihana kutkuttava olo, että olin saanut sentään jotain aikaan. Tuntui aivan neitsytmatkalta. Tarkoituksenani oli tehdä juttu-sarja päijäthämäläisistä kirjailijoista.

 

Kyselin palautetta Pekkolalta ohjelmasta ja se oli ikävä kyllä kiitettävää. Samaan lähtöön hän kertoi, että ei yhtään muista luvanneensa minulle mitään siellä Olutpaneelissa. Mutta ei todellakaan pettynyt juttuuni. Samalla hän kertoi vaihtavansa työpaikkaa Helsinkiin.

Hän esitteli minulle seuraavan ohjelmapäällikön, joka tulisi olemaan kanssani tekemisissä.

Mustat paksut silmälasit peittivät omituisen mustapukuisen miehen vinot silmät.

Hänen nimensä oli Antero Mertaranta. Hän tervehti minua oikein kädestä. Vieressä istui myös toimittaja Marja Haverinen.

Olin pettynyt. Kun olin löytänyt sellaisen ihmisen, jolle olisin halunnut alaiseksi pidemmäksikin aikaa–

Niin tietysti hän lähtisi pois. Lupasin jatkaa juttujen tekoa. Pekkola toimi rehellisesti ja maksoi palkkion kuten oli luvannutkin. Mitään jatkoa jutuille ei tullut, koska muutimme pian mieheni työn perässä Nurmijärvelle, ja aloin odottaa toista lastani. Artikkeleiden teko päijäthämäläisiin julkaisuihin loppuivat siltä erää. Heikki Luoman kanssa olemme aika-ajoin olleet yhteydessä — ainakin silloin, kun olen tehnyt hänestä juttua. Viimeksi kaupunkilehti Varttiin vuonna 2009.

 

Päivi Lappalainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.