RADIO YKKÖNEN, RADIO ETTAN, RADIO ONE, HELSINKI, 1985-1995, UUTISTOIMITUS

Ettanin uutistoimituksella oli merkittävä rooli kanavan ohjelmatarjonnan osalta myös.

Uutislähetyksiä tuli aamuisin ja päivän aikana alkuiltaan saakka puolen tunnin ja tasatannein välein, tasalta pääosin uutisraportteja luvassa, puolelta sitten sähkeitä, ruotsinkielisiä uutisia unohtamatta. Arkiaamuisin lähetettiin myös Talouspiikki eli talousuutiset.

Pääasiallisen uutistiimin muodostivat erityisesti seuraavat henkilöt: Matts Dumell, Sirkka Aranko (elokuu 1988-1995), Heikki Lukinmaa (1985-1995), Kirsti Kamppinen, Marko Tuomola ja Henrik Ulfvens.

Mukana olivat myös seuraavat:

Huikko, Riitta

Koskinen, Maarit

Koskinen-Papunen, Ripsa

Lappalainen, Veikko

Lehmusvirta, Maija (mukana vuosien 1992-1995 välillä)

Repo, Risto (freekirjeenvaihtaja Itä-Euroopassa)

Rönkä, Matti

Simppala, Heidi (mukana vuosina 1991-1995)

Sipilä, Jarkko (mukana 1988-syksy 1989) (lukemansa uutiset:http://www.themusichutch.com/html5player_s.php?songid=122448&autoplay=false” allowtransparency=”true” width=”340″ height=”323″ scrolling=”no” style=”border:0;” /> )

Muistelmia:

Maija Lehmusvirta:

Tein uutisiin sekä juttuvuoroja että vuoroja, joissa kokosin ja juonsin uutislähetykset.

Sen kyllä muistan, kun selostin suorana Englannin Kuningatar Elisabetin saapumisen vierailulle Helsinkiin. Kuninkaalliset tulivat laivalla Etelärantaan, jossa selostin tapahtumaa.

Aamuisin oli vähän pelottavaa tulla yksin tyhjään  toimitaloon. Uutiset koostettiin STT:n materiaalista ja printtipaperia oli läjässä toimituksen lattialla metrikaupalla yön jäljiltä. Sähkeet kirjoitettiin vielä kirjoituskoneella ja Dumell hakkasi omaansa vimmatulla vauhdilla.

BBC:lle annoin muutaman kerran jonkun raportin.

Sirkka Aranko:

”Ettanin uutistoimituksessa tein uutisten lisäksi ajankohtaisraportteja puhelimitse, henkilökohtaisesti, tiedotustilaisuuksista ja tapahtumista.  Studiosta tein suorana lähetyksenä (aluksi Sikke Sumarin kanssa) kahta ohjelmaa: ensin otsikolla Pippuria ja suolaa ja myöhemmin otsikolla Päiväntasaaja.  Studiossa oli yleensä asiantuntijoita eri aloilta, usein terveysalan huippuasiantuntijoita.  Kuuntelijat saivat myös esittää kysymyksiä.

Työssä pääsi seuraamaan monia ulkomaisia merkkihenkilöitä, mieleen tulevat mm Mihail Gorbatshov, Jasser Arafat ja paavi, toki heitä ehti olla monia muitakin.

Ehkä mieleenpainuvin työpäivä alkoi myrskyisenä ja sateisena aamuna kello viisi syyskuussa 1994 kun Estonia oli uponnut. Tulin työpaikalle ensimmäisenä ja faksissa oleva sähke STT:ltä ei ollut tärkeän uutisen merkinnöillä joten kesti hetken tajuta että meressä todellakin on ihmisiä laivaonnettomuuden seurauksena.   Jouduin nopeasti hälyyttämään lisäväkeä paikalle kattamaan tapahtumia.  Välitimme tuona kiireisenä aamuna raportteja paikallisradioille myös muualle Suomeen.

Eräs mieleen jäänyt tehtävä oli myös Eino S Revon kanssa tehty useampiosainen raportti sydämen ohitusleikkauksista.  Seurasimme monituntista leikkausta HYKSissä ja haastattelimme potilasta myös onnistuneen leikkauksen jälkeen.

Kun vuonna 1995 Ettanin toimintaa alettiin supistaa ja lopetettiin kokonaan, se oli kaikille hyvin traumaattista aikaa.”

Jarkko Sipilä:

Olin Ettanissa ennen kuin pääsin HS:n toimittajakouluun. Pesti alkoi oikeastaan Soulin olympialaisista, jonne seurasin Suomen aikaan päivällä tapahtuneita kisoja lähetyksen sisällä uutisflasheinä. Sitten Veijalainen palkkasi mut ns. tarvittaessa töihin tulevaksi uutisiin.

Olin määräaikainen uutistoimittaja ja duunasin ihan normivuoroja. tuolloin sain kyllä ensi kosketuksen telkkariin, kun Ettan tuotti tuolloin kolmosteeveen arki-iltapäivän makasiini-tv-iltapäiväohjelmaa.

Aika paljon uutistoiminta oli STT:n varassa. aamuvuorossa luettiin heidän printtejään. Ne todella siis tulivat printteristä, joku kaukokirjoitin ja sitten naputeltiin kirjoituskoneella liuskoille. näitä sitten luettiin studiossa, musiikin ja mainosten välissä puolelta tai tasalta. Tosin se saattoi mennä muutaman minuutin ylikin, ei ollut niin tarkkaa. joskus aamussa tehtiin suoria puhelinhaastatteluja lähetykseen päivän aiheista.

Päivällä sama uutiskuvio ja sitten muistaakseni klo 16 tai 17 oli päivän peili- tyyppinen lähetys, johon askarreltiin juttuja. Toimitus oli (nykystandardien mukaan) yllättävän isokin. Päivässä taisi olla 3-4 toimittajaa vuorossa. Lähetyksiä veti Markus Similä. Viikonloppuisin ei tainnut olla uutisia, paitsi Ylen lakon aikaan niitäkin tehtiin. Jossain välissä tuli BBC:n makasiini Lontoosta.

Uutisista:

Muistan erään aamun, jolloin lunta tuprutti oikein kunnolla, mutta tietotoimistosta ei tullut mitään. Mietin, että kyllähän tuolla on ollut aika paljon varmasti kolareita, mutta miksei STT kerro niistä. No, soitin sitten itse poliisille ja tein siitä sähkeen. Tapaus jäänyt sikäli mieleen, että kuvasi aika tavalla tuota oman uutishankinnan onttoutta.

Isoimmat jutut taisivat olla Jammu-setä ja lapsimurhat keväällä -89, joista oikeastaan sain ensikosketuksen rikostoimittamiseen. Pääsimme skuuppaamaan tuolloin, että ruumiit oli poltettu.

Tietysti Itä-Euroopassa alkoi kuohua, mutta sitä seurattiin uutissähkeillä. Toki meillä oli freekirjeenvaihtajana Risto Repo Moskovassa, jolta tästäkin varmasti tuli juttuja.

Toki tuolloin -88 joulukuussa sattui mm. Lockerbien pommi-isku, mutta siitä ei ole mitään muistikuvaa työmielessä. Ehkä en ollut töissä. Sama juttu Exxon Valdezin kanssa. Tai Hillsboroughin futismellakasta tai Komsomoletsin uppoamisesta.

Se on kuitenkin olennaista, että uutiset olivat sinänsä asialliset, eikä uutisvalinnan tai niiden sisällön suhteen ollut mitään poliittista painostusta kuten kaiketi joissain muissa tiedotusvälineissä.

Risto Repo:

Olin todellakin myös Radio Ykkösen kirjeenvaihtajana (free pohjalta tein moneen paikkaan), vieläpä aika antaumuksella (paljon töitä) sinä aikana kun Moskovassa olin, 1987-92, suunnilleen. En koko aikaa, mutta muistaakseni ne villeimmät vaiheet. Dumell taisi silloin johtaa sitä uutistoimintaa, ja vähän kinastelimmekin, kun luuli, että teen samat tarinat monelle, mitä en koskaan ole tehnyt. Sehän juuri teki niin hektiseksi sen ajan, ja se aika oli hektinen, oli sitä itse miten tylsä tahansa. Ennustuskyvykkyys oli sellaiset viisitoista minuuttia. Kirjasin, that´s all, ja koitin käsittää.

Heidi Avellan:

Työskentelin Radio Ykkösessä ruotsinkielisten uutisten editorin sijaisena yhden viikon kuukaudessa keväällä 1991. Kirjoitin ja luin lyhyitä uutisia enintään 5 minuuttia joka tunti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.